Osallistun ajankohtaiskirjoitteluun laajemmin englanninkielisellä blogisivustollani, jossa myös linkki- ja dokumenttilajitelma on laajempi. Eli asian kiinnostaessa olette tervetulleita vierailemaan sivustollani osoitteessa:
Tänään Kosovo sai perustuslakinsa. Uutisoinnissa on korostunut YK:n ja Kosovon albaanihallituksen kiistely maan hallinnasta YK:n halutessa pitää provinssin oikeuslaitoksen, tullin ja poliisin päätösvallan alaisuudessaan. Palautettakoon mieliin, että ylin kansainvälisesti Kosovon hallintoa ohjaava päätös on turvallisuusneuvoston päätös 1244, jonka mukaan Kosovoon osa Serbiaa.
Mielestäni hallinto on vain sivuseikka ajateltaessa provinssin tulevaisuutta itse itseään hallinnoivana alueena. Olennaista alueen elinvoimalle on sen taloudellinen pohja. Vuoden 2006 virallisen tilaston mukaan Kosovon vienti oli 71.3 m€ ja tuonti 1241.7 m€. Tuonnin kasvu verrattuna edellisvuoteen oli 80.2 m€ eli se kasvoi enemmän kuin koko vuoden vienti oli yhteensä.
Mistä raha moiseen kulutukseen. Viennin muodostaessa Kosovon tulovirroista mainitun 71 miljoonaa ovat muut tulolähteet arvioitu olevan huumekaupan hallitsema järjestynyt rikollisuus n. miljardi €, diasporan lahjoitukset n. 500 m€ ja kansainväliset lahjoittajat 200 m€.
Mikäli rajahallintaa tehostetaan voi merkittävin tulolähde pienentyä ja kun diasporan lahjoitukset ovat pienentyneet jo koko 2000 luvun on olennainen kysymys alueen talouden pohjan vahvistaminen - perustuslakijuhlat ja näennäisitsenäistymiset voi jättää paikalliskursiositeetteina sivuraiteelle.
Julkisuutta leimannut keskustelu YK:n ja paikallispolitikkojen kiistoista tai EU:n laki- ja järjestys mission EULEXin - valtuuksista peittää alleen em. talouden tosiasiat ja sen että alue tarvitsee omaehtoista taloutta elvyttävän kehittämispolitiikan.
Kosovon kansainväinen hallinta on kuluvana vuonna ajautunut täyteen kaaokseen. Albaanienemmistön julistettua itse alueensa itsenäiseksi oli ajatus siirtää kansainvälinen ohjaus YK:ta EU:lle. Yksimielisyyttä ei löytynyt ja niinpä ainoana turvallisuusneuvoston hyväksyttymänä ratkaisuna on päätöslauselman 1244 voimassaolo, jossa todetaan Kosovon olevan osa Serbiaa. Se itsenäisyydestä jonka Suomikin hätäili erehdyksessä tunnustamaan.
Tämän päivän HS kertoo ristiriidan nyt laajenneen Naton ja EU:n väliseksi koskien Kfor -joukkojen ja väkisin pystyyn ajettavan Eulex operaation suhteita. Jo aiemmin erityistapauksena markkinoitu Kosovo status on lisäksi toiminut esimerkkitapauksena monissa muissa etnisissä konflikteissa eri puolilla maailmaa.
Eikö vihdoinkin olisi aika todeta tehdyt virheet ja aloittaa uusi luku paikallisten toimijoiden kautta ulkopuolisen ristiriitaisen tohtoroinnin sijaan. Parhainta kansainvälistä kriisinhallintaa olisi mielestäni se, että luotaisiin edellytykset paikalliselle sopimiselle keinoina niin risut kuin porkanat. Näin päästäisiin toimivaltasaivartelusta keskittymään länsi-Balkanin talouden ja yhteiskunnan pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Viime viikon mielenkiintoisin aloite Kosovon kansainvälisen hallinnon järjestämiseksi oli Serbian YK:lle tekemä aloite alueen yhteishallinnosta. Asiaa valottaa juuri ilmestynyt blogitiivistelmä osoitteesta http://arirusila.wordpress.com.
“Albanian dominated Kosovo government is planning to start implement their quasi-independence 15th June, when UN should transfer administration to EULEX mission. Without new UN SG decision this is not realistic option so the the meaning of whole international administration, UN legacy and EU civil crisis management is in question.
One reasent option came public last week: UN may deside co-rule Kosovo with Serbia. This option is possible according resolution 1244. Practically it would mean, that Serbia would run vital services in Kosovo’s Serb populated areas. The UNMIK-Serbia partnership could be areas like bordercontrol Serbia-Kosovo boundary, customs, police, transport and telecom, justice and protection of Serbian cultral heritage. Already today e.g. education and health care north of Ibar river are integrated to Serbia.
Under UN/UNMIK EU could implement in some degree their EULEX so this option can be a realistic solution to this frozen conflict.
This kind of functional division would de facto mean partition but so what if this is pragmatical, long lasting and peaceful solution acceptable to local stakeholders.”
Makedonian vaalit osoittivat mielestäni todeksi kaksi Balkanilla tyypillistä tekijää: Ensinnäkin kuinka hauras on ulkopuolisten puoskaroima sopu ja toiseksi kuinka konfliktiherkkä tilanne alueella on. Ilman paikallisten osapuolten sitoutumista on konflikti jäädytetty Makedonian lisäksi Bosniassa ja Kosovossa, joissa molemmissa voi kahinointia tapahtua milloin tahansa. Sen sijaan Montenegro ja Serbia erosivat rauhanomaisesti toisistaan molempien paikallisten osapuolten sitouduttua kunnioittamaan kansanäänestyksen tulosta ja sovittua keskenään menettelytavoista. Tämä lähestymistapa on mielestäni ainoa oikea pyrittäessä kestävämpiin ratkaisuihin.