Ari Rusilan BalkanBlog

Georgian konfliktin jälkimainingeissa seuraavassa muutama teesi kontekstin täydennykseksi. Ensinnäkin onko Kosovon itsenäisyyden tunnustus esimerkkinä muille separatistihankkeille? Vaikka länsivallat kuinka vannoisivat ratkaisun ainutlaatuisutta ei illä ole merkitystä kun separistit itse pitävät sitä rohkaisevana esimerkkinä. Toisekseen nyt on turha Georgia tilanteessa itkeä kv oikeuksien perään kun ne Kosovon kohdalla jo kertaalleen rikottiin. Kolmanneksi neuvotteluprosessi oli vain näytöstä USAn luvattua albaaneille itsenäisyyden jo aiemmin ei näillä ollut mitään tarvetta neuvotella. Neljänneksi olen eri mieltä etnisistä puhdistuksista, Bosnian tapaan yksi osapuoli käytti puhdistuksia mediapelinsä osana, samoista kuva-/raporttiväärennyksistä jäi myös Reuters kiinni nyt Georgian suhteen. Toki julmuuksia tapahtui kaikkien osapuolten toimesta, kuva vain oli niistä yksipuolisen syyllistävä.

Länsimainen valtavirtamedia on luonut mustavalkoisen kuvan Kosovon ja laajemminkin ex-Jugoslavian tilanteesta joka on huomattavasti komplisoidumpi kuin serbien tekemä kansanmurha josta “rangaistuksena” Kosovon albaanit tulisi palkita itsenäisyydellä. Tällöin vaietaan siitä, että

a) suurin etninen puhdistus oli kun itä-Kroatiasta ajettiin noin 250 000 serbiä pakosalle,
b) Bosnian uhriluvut kymmenkertaistettiin kv.oikeutuksen saamiseksi operaatioille,
c) Kosovon albaanit harjoittivat valtion sietämää terroria kukoistaneen autonomiansa aikana 1980-luvulla serbejä kohtaan jotka 1990-luvulla vastasivat tähän,
d) Islamilaiset militantit tukivat (mm. bib Laden Bosniassa ja al-Zarkawi Kosovossa) ja kouluttivat yhdessä USAn kanssa 1990-luvulla KLAn joka aloitti sodan Kosovon serbejä vastaan vuosikymmenen lopulla (näitä militantteja USA nyt puolestaan pyydystää Afganistanissa ja Irakissa)
e) 1999 Kosovon albaanit pakenivat sodan, pommitusten tai paramilitaarien serbijoukkojen takia (vain viimemainittua on pidetty yleisesti esillä) ja serbit pakenivat peläten albaanien terroria 1999 ja 2004. Olennaista on että albaanit palasivat mutta huolimatta kv. yhteisön läsnäolosta serbit eivät ole palanneet kahdeksan vuoden aikana.
f) seurauksena suurin Balkanin pakolaisongelma on Serbiassa

No Suomikin sitten erehtyi tunnustamaan Kosovon itsenäisyyden, Georgian case on nähty ja itse arvelisin seuraavien uutisten tulevan Transnistrian, Krimin ja vuoristo-Karabahin seuduilta pikapuoliin. Sapeleita kalistellaan ja kaikki aivan turhaan - vain siksi että jenkit saivat EU:kin vedätettyä lyhytnäköisen politikointinsa tueksi.

Mikäli Balkanin asiat kiinnostaa niin omasta pääblogistani löytyy kolumnien lisäksi dokumentteja ja linkejä asioiden selvittämiseksi
AriRusila’s Blogarchive

Kosovo, Etelä-Ossetia ja Abhaasia - Transnistria on ehkä seuraava. Transnistria on ollut käytännössä itsenäinen jo toista kymmentä vuotta, valtiorakenteita siellä on kehitetty jopa EU raporttienkin mukaan tyydyttävästi, taloutta on yksityistetty ja vientiä on jo lähes sataan maahan. Aika näyttää tapahtuuko tämä ero sopuisasti vai kriisin kautta.

Lisää mm. Is Transnistria the next follow up of Kosovo UDI? -artikkelissa os.
AriRusila’s BalkanBlog

Elokuun 4.päivänä 1995 Kroatian armeijan ja Bosnian puolustuskomitean joukot Franjo Tudjmanin komennossa hyökkäsivät johtavien länsivaltojen tuella serbien asuttamalle YK:n suoja-alueelle Krajinan alueella Kroatiassa. Neljännesmiljoonan serbin etniseen puhdistukseen kului vain muutama päivä. Tämä operaatio ”Storm’ina” tunnettu episodi vaikuttaa länsi-Balkanin elämään tänäkin päivänä tuoden samalla yhden vivahteen läntisen valtavirtamedian tarkoitushakuisesti luomaan yksipuoliseen kuvaan alueen tapahtumista.

Ennen operaatiota Krajinan hallintokeskuksen Kninin kaupungin asukkaista 90 % oli serbejä. Vain muutamassa päivässä tiet täyttyivät 250.000 Kroatian serbin pakolaiskolonnista. Kaikki eivät päässeet pakoon ja mm. Dokumentti-informaatiokeskus Veritas’in mukaan 2.000 serbisiviiliä tapettiin näinä päivinä. Kroatian Helsinkikomitea puolestaan arvioi operaatio Storm’in johtaneen 670 serbisiviilin teurastukseen.

Kroatian silloisen presidentti Tudjman’in mukaan operaatio ”Storm” onnistuneesti päätti etnisen puhdistuksen Krajinassa kuvaten myöhemmin Kroatian serbien pogromia Zagrebissa sotilaskoulun avajaisissa 14.12.1998 ylpeästi seuraavin sanoin: ”Olemme täten ratkaisseet serbikysymyksen! (Kroatiassa) ei ole enää 12 % serbejä eikä 9 % jugoslaaveja (lähinnä serbejä jotka väestölaskennoissa ilmoittivat kansalaisuudekseen jugoslaavi), kuten ennen.”

Kaiku natsi-Saksasta

Operaatiota pidettin tärkeänä osana serbikysymyksen lopullista ratkaisua. Ironista näissä sanavalinnoissa on niiden vastaavuus Saksassa toisen maailmansodan aikana käytettyihin koskien juutalaiskysymystä. Mainittuna aikana silloinen Kroatian (natsimielisen nukkehallituksen johtaja) johtaja Ante Pavelic pyrki kehittämään puhdasta Kroatian kansakuntaa mm. Jasenovac’in keskitysleirin avulla, jossa 300.000-700.000 serbiä ja koko joukko juutalaisia tapettiin muutamassa vuodessa.

Mediapeli

Balkanilla on monia tarinoita etnisistä puhdistuksista eri ajoilta. 1990-luvun läntinen valtavirtamedia on lähinnä kuvannut serbit sotarikollisina, jotka vallanhimossaan pyrkivät naapurialueidensa etniseen puhdistukseen. Tämä yksipuolinen tarkoitushakuinen ja propakandistinen kuva on vasta viime vuosina alkanut hiljalleen murentua kun virallisia tutkimusraportteja vuotaa julkisuuteen, kuvamanipulaatiot alkavat paljastua ja kun propakandavyöry-tyksen tarkoitusperät alkavat selvitä.

Mediapeli suosii yksittäisten tapahtumien esiinnostoa. Mielestäni on tärkeää istuttaa yksittäiset otsikot toisaalta historian jatkumoon, kontekstiinsa ja toisaalta niiden suhteeseen poliittisiin tarkoitusperiin, mediapelin propakandavaltteina. Balkanilla tuskin monenkaan päähän yht’äkkiä pälkähti idea lähteä teurastamaan naapureita – alueen on osuvasti kuvattu olevan ”elävää menneisyyttä” (Durham n. 80 vuotta sitten matkakirjassaan). Olennaista mielestäni on iskujen ja vastaiskujen jatkumo kautta vuosien ja vuosisatojen.

Seuraukset

Olen viime vuosina nähnyt Serbiassa pikkukaupunkien hotelleja täynnä pakolaisia Kroatiasta, Bosniasta ja Kosovosta. Samoin olen tavannut Kosovossa Kroatista paenneita serbejä – siis vielä jopa toistakymmentä vuotta etnisten puhdistusten tai kansalaisuusvainojen jälkeen. Tänä päivänä Serbiassa pakolaisten määrä lienee suurimpia Euroopassa (ehkä 5-10 % väestöstä määrittelyistä riippuen).

Yksipuolinen leimaaminen on mielestäni keskeinen syy siihen, että kun muissa länsi-Balkanin maissa kansainvälinen yhteisö on edesauttanut pakolaisten palaamista asuinsijoilleen, serbien osalta tätä apua on käytetty vähintääkin säästeliäästi. Samoin mustavalkoinen syyllistäminen vaikeuttaa paluuta vaikka edellytyksiä sille joskus pyrittäisiinkin luomaan.

Mieelstäni on ihmeellistä, että vielä nykyisessä tiedonvälitysympäristössä median vedätys onnistuu kuten kävi Balkanilla ja myöhemmin Irakissa. Toivon vain, että tutkiva tai vapaa journalismi tekisi työnsä monipuolisessa tiedonvälityksessä Iranin suhteen ettei siellä tapahtuisi pahempia ainakaan kuvan yksipuolisuuden takia.

AriRusila’s Blogarchive

Kosovon on tunnustanut vajaat 50 valtiota ja noin 150 ei ole eli jossain passi käy jossain ei.  Asiakirjan luotettavuutta madaltaa mm. seuraavat tekijät:

¤ myöntäjä on ulkomaisten joukkojen ja valuutan varassa toimiva näennäisvaltio jota alkuperäinen omistaja pitää miehitettynä alueena
¤ paikallinen valtiojohto pohjautuu rikollisklaanien ja sotarikollisten tukeen
¤ nykyhallinnon - viimeisen 8 vuoden - aikana Kosovosta on kehittynyt Euroopan johtava kansainvälisen huumekaupan välityspiste
¤ välityspisteen muita aloja ovat kaikkinainen salakuljetus jota harjoiteltiin jo Kosovon konfliktin aikana mm albaanien käymällä elinkaupalla, jonka raaka-ainelähteenä olivat vangitut serbisiviilit
¤ Kosovon vienti kattaa noin viisi prosenttia tuonista eli talouspohja on aika onneton
¤ Islamilaiset ääriliikkeet ovat jo vuosikymmenen tukeneet koulutuksen fanaattisia muotoja syrjäyttäen maalistuneempia albaanimuslimeja

Mainitut seikat  luovat tiettyä ennakkomielikuvaa Kosovon uutta passia heiluttelevista henkilöistä eikä todellisuuskaan siitä yleisellä tasolla kaukana liene.

AriRusila’s Blogarchive