Ari Rusilan BalkanBlog

Viime yönä (26/11/2008) Suomen aikaa YK:n turvaneuvosto hyväksyi pääsihteerin Kosovo-raportin joka viimeinkin mahdollistaa EU:n laki & järjestys operaation - EULEX’in - aloittamisen.  Päätöksen taustalla oli YK:n ja Serbian neuvottelema kuuden kohdan ohjelma yhteistyöstä jonka perusedellytyksenä oli päätöslauselman 1244 kunnioittaminen ja EU:n operaation toteutus YK:n alaisuudessa ja statusneutraalina.

Kosovon albaanihallinto vastusti hanketta ja esitti viime viikolla oman julistuksenomaisen neljän kohdan ohjelmansa.  Tämä ohjelma yhdessä ns. Ahtisaaren suunnitelman kanssa päätyisiis nyt ansaitsemaansa paikkaan eli paperikoriin.

Päätös vienee viimeisenkinuskottavuuden Kosovon yksipuolisesti julistamalta itsenäisyydeltä.  Valtion perusedellytyksiinhän voisi lukea suvereniteetti määritellyllä alueella sekä valtiollisten rakenteiden olemassaolo.  Provinssi on käytännössä miehitetty Natojoukoin, laki ja turvallisuusasiat ovat noin 2000 ulkomaalaisen käsissä, kansainvälinen hallinnoijajoukko seuraa muita sektoreita ja pohjoisosiin albaanihallinnolla ei ole mitään asiaa.

Kun vielä otetaan huomioon, että Kosovon vienti kattaa noin 5 % tuonnista on myös taloudellinen perusta provinssissa olematon.  Monet muut autonomiset alueet tai näennäisvaltiot omaavat jo nyt paljon paremmat edellytykset itsenäisyyteen.  Esimerkiksi Transndistria - itsenäisenä jo liki 18 vuotta Moldovasta - omaa täyden oman alueen hallinnan, omaa kaikki omat valtiolliset rakenteet ja vie lki sataan maahan kymmenkertaisen määrän tavaraa kosovoon verrattuna väestän ollessa vain neljännes tästä.

Käyrtännölisintä Kosovossa saattaisi olla painopistesiirto sotilas- ja poliisihallinnosta talouden kehittämiseen.  Mikäli Pristina ja Belgrad pääsevät jatkossa suoriin keskinäisiin neuvotteluihin lienee mahdollista, että myös kv. protektoraatin itsehallinto kehittyy valittavaan suuntaan ja paikallisissa käsissä.

Kosovon statusasiasta halukkaat voivat lukea lisää esimerkiksi BalkanBlogistani

Mielestäni EU:n laajentuminen nykyrakentein lamauttaisi koko yhteisön toimintakyvyn - jo nykyiselläänkin on ongelmia päätöksenteossa ja yhteisen kaikkien hyväksymän linjan löytämisessä.

Itse pitäisin mahdollisena kehittäisen rakennemuutoksen ja laajentumisen. Tällöin tiiveintä yhteistyötä tekisi ns. EU:n kova ydin, jonka ulkopuolelle jäävät/jättäytyvät valtiot harjoittavat EU politiikkaa haluamassaan laajuudessa. Kolmanneksi kehäksi lukisin EU:n kanssa yhteistyösopimuksen tekevät EU:n ulkoisilla nykyrajoilla sijaitsevat valtiot, neljäntenä vastaavat sopimuksettomat valtiot ja kategoriassa viisi muut valtiot ympäri maailman.

Mielestäni kehitteillä oleva Välimeriyhteistyö on askel mainitsemaani suuntaan. Itse en pitäisi tällaisten kehärakenteen syntymistä välttämättä pahana asiana verrattuna väkinäiseen ja keinotekoiseenyhtenäisyyden ajamiseen.

Lisää Balkania, Kaukasusta ja EU:ta käsitteleviä artikkeleitani löydettävissä pääblogini arkistosta .