Ari Rusilan BalkanBlog

The Euroopean Journalism Centre (EJC) päätti TH!NKABOUTIT -kampanjan uusien äänestäjien houkuttelemiseksi kesäkuun eurovaaleihin. Kampanjan tarkoituksena oli herättää erityisesti nuorten äänioikeutettujen kiinnostusta äänestää euroehdokkaita. Kampanjan aikana 81 EU jäsenmaista valittua kirjoittajaa julkaisi kampanjasivuilla 600 artikkelia eurooppalaisista aiheista. Sivusto – vielä nähtävissä osoitteessa http://elections.thinaboutit.eu – keräsi noin 2,000 kommenttia, 5,000 viitettä ulkopuolisilta sivuilta, 14,000 Google –linkkiä ja 2,7 miljoonaa visiittiä runsaan nelikuukautisen olemassaolonsa aikana.

TH!NKABOUTIT –kampanja oli osin Euroopan komission rahoittama kokeilu nostaa äänestysaktiivisuutta nuorissa ikäluokissa. Vastaavanlainen yritys on ollut EUTube, joka kuitenkin kahden vuoden aikana on saavuttanut vain 2,2 miljoonaa katsojaa. Tässä mielessä EJC voikin olla kokeiluun tyytyväinen.

Sosiaaliset verkostot ja bloggaus ovat tuoneet uuden elementin lähentää Euroopan unionia kansalaisiinsa. Valitettavaa kuitenkin on, että todellinen eurooppalainen vuorovaikutus EU instituutioiden ja kansalaisten välillä on yhäkin puutteellista; esimerkiksi nekin EU parlamentin jäsenet, jotka vaivautuvat bloggaamaan tekevät sen usein vain kansallisella kielellään jolloin EU laajuinen keskustelu jää olemattomaksi.

Tilastot nuorten äänestysaktiivisuudesta viime eurovaaleissa vielä puuttuvat, mutta itse arvioisin ylivoimaisen enemmistön nuorista kannattaneen ”en tiedä, EVVK” –ryhmää. Sinänsä on hyvä, että bloggauksen merkitys yhteiskunnallisena vaikutuskeinona tunnustetaan ja platformeja sen edistämiseksi kehitetään.

Itsekin TH!NKABOUTIT -kampanjaan osallistuneena näkisin, että eurovaaleista on erityisen haasteellista jatkossakaan kehittää laajaa kiinnostusta herättävä teema yleiseen keskusteluun – EU asiat laajemmin tai teemoittain pelkän vaalikampanjan sijasta voivat ehkä houkutella enemmän osanottajia samoinkuin alueellisesti EU-politiikan vaikutukset jäsenmaiden ulkopuolella. Henkilökohtaisesti jatkan kirjoittamista pääsääntöisesti Balkanin perspektiivistä sivuten välillä aihepiiristä riippuen Mustan meren ja lähi-idän teemoja.

Iranin vaalituloksen ääripäät antaisivat olettaa, että kyse on joko massiivisesta huijauksesta tai massiivisesta disinformaation levityksestä. Ahmadinejad’in osalta virallinen tulos omaa jossain määrin pohjaa sillä, että puhelingallupit viikkoa ennen vaaleja 30 provinssissa antoivat hänelle 2-1 johdon ja edelleen hänen ääniosuutensa nyt oli lähellä toisen kierroksen tuloksia 2005 vaaleissa.

Toisaalta ns. vuodetut tulokset antavat täysin eri kuvan suosiosta.  Niiden mukaan - en ole saanut varmistuksia mistään luotettavasta lähteestä - vaaleissa kävi näin:

Total Eligible Voters: 49,322,412 with results as follows:

• Moussavi: 19,075,623;
  
• Karrobi: 13,387,104;
• Ahmadinejad: 5, 698,417;
• Rezaii: 3,754,218.

Minulla ei ole aavistustakaan vaalituloksen luotettavuudetsta. Karkeasti arvioisin kuitenkin, että maaseudulla Ahmadinejadilla todennäköisesti on myös aitoa kannatusta.  Samalla kuitenkin urbaanin nuorison liikehdinnän laajuus antaa ymmärtää ns. opposition omaavan paljon virallisia ja etukäteisarvioita suuremman kannatuksen.

Jotain on nyt muuttumassa Iranissa, urbaani nuoriso näyttää haluavan “maallistuneempaa” edustuksellista demokratiaa ei-valittujen uskonnollisten valtioinstituutioiden vallan sijaan.  Iranin ikärakenteen ollessa nyt huomattavan painottunut nuorempiin ikäluokkiin on arvioitavissa muutoksen olevan vääjäämätön.  Kun lisäksi viime tietojen mukaan (opiskelija)nuorison protestiin on liittynyt myös muita kansanosia alkaa tarvittava kriittinen massa olla koossa.

Vallanvaihto on siis mielestäni tulossa vaikkakin aikataulu on avoin. Iranin nykyjohdon jyrkät kannat ovat olleet odotettuja - heikkoutta ei saa näyttää; kansalaisvapauksien rajoitukset ja (para)militaarit vastatoimet ovat vain hätäreaktio muodostamatta pohjaa millekään pysyväisemmälle ratkaisulle.

Vanha järjestys on kuitenkin murenemassa jo sisältäkin päin. Oleellinen kysymys on pystyykö Iranin nykyjohto kanavoimaan ja suodattamaan protestin hallitusti säilyttäen edes osan vanhaa valtaansa vai tapahtuuko muutos jo lähivuosien aikana kaduilta käsin.

Aiheesta enemmän kirjoituksessani “Iran-Twitter-Revolution“!

Iranin valtajärjestelmän poikketessa melkoisesti ns. läntisten demokratioiden käytänteistä liitän tähän taustaksi melko havainnollisen kuvauksen asiasta:

Iranin valtajärjestelmä

Aiemmin Suomessa on käyty keskustelua siitä onko pyrkimyksenä olla Euroopan ytimessä vai jossain muualla.  Financial Times on laatinut listan perusteluineen 30 henkilöstä, joilla on eniten vaikutusvaltaa Brysselissä tehtävään lainsäädäntöön ja politiikkaan (ks. artikkeli: Eurostars).

Huomionarvoista suomalaisittain lienee, ettei listaan ole kelpuutettu yhtään suomalaista - ei edes omaa komissaariamme mepeistä, johtajista ja lobbareista puhumattakaan.  Listan sisänsä voi jättää omaan arvoonsa mutta mainittu arvio henkilökohtaisine perusteluineen antaa kuitenkin näkökulmaa siihen miten EU:ssa vaikutetaan.