Ari Rusilan BalkanBlog

Paljon hehkutettu ilmastokokous päättyi odotusten mukaisesti mahalaskuun Kööpenhaminassa. Mammuttitapahtuman positiivinen anti rajoittunee poliittisen eliitin ja avustajakaartin sekä joidenkin järjestöjen veronmaksajien varoin toteuttaman joulushoppailumatkan taloudellisiin vaikutuksiin. Ilmastohypetyksen varjolla palkattu mittava virkamieskaarti onnistui myös varmistamaan itselleen jatkoprojektin ensimmäisen viritelmän päätyessä huonojen käytänteiden oppikirjaan. Kokouksen oma hiilijalanjälki puolestaan voisi olla ehdolla seuraavaan ennätystenkirjaan.

Koko sirkuksen ehkä yllättävin tulos oli havaita EU:n näkymättömyys lopullisissa neuvotteluissa – uusista presidenteistä ja ulkoministereistä huolimatta koko järjestö ilmeisesti puuttui Obaman koollekutsumasta neuvottelupöydästä vaikka EU:n markkinointikoneisto on pyrkinyt luomaan EU:sta ilmastonmuutos taistelun edelläkävijää.

Viimeistään nyt lienee selvää, ettei mammuttikokouksilla juuri ole tulevaisuutta päätöksentekoelimenä. Itse asiassa suurin vaikutus ilmastoon voi olla G2:n – eli ChiAmerican – keskinäisillä neuvotteluilla. Jos EU puolestaan pitäisi ilmastokysymystä tärkeimpänä prioriteettinaan sen painostukeinojen tulisi olla vastaavia, kuten esimerkiksi kauppasaarto ja viisumipakko USAta ja Kiinaa kohtaan elleivät nämä suostu EU:n ajamiin leikkauksiin. Tätä ei luonnollisestikaan tapahdu, koska seuraaviin vaaleihin tähtääviä poliitikkoja ei voi vähemmän kiinnostaa miltä maailma näyttää v. 2050.

Ennen kokousta nousi esiin myös päätöksenteon valmisteluun liittyvä kysymys tutkimuksen poliittisuudesta eli ns. Climategate. Mielestäni nyt olisi aika avoimelle debatille siitä miten päteviä ovat skenaarioiden pohjana käytetyt tilasto- ym aineistot. Aineistojen pimittämiseen ja tarkoitushakuiseen manipulointiin liittyvä keskustelu vie pohjaa koko ilmastonmuutoshankkeelta.

Toinen tutkimuksellinen haaste mielestäni on kokonaisvaltainen tarkastelutapa eli miten esimerkiksi jonkun energianlähteen suosinta toisen kustannuksella voi aiheuttaa kielteisiä ympäristöllisiä, sosiaalisia tai taloudellisia tuloksia toisaalla.

Taloudellinen haaste on mielestäni helpohkosti hoidettavissa käyttöönottamalla jokin Tobinin veron kehitelmä. Mielestäni ko vero on samalla oikeudenmukainen tulonsiirto teollistuneista maista mm köyhimpien maiden ympäristöolojen kohentamiseen.

Floppenhagen opetti miten onnettomalla pohjalla on päätöksenteon valmistelu, miten surkeasti hanke on organisoitavissa ja mikä ero on julkilausumatehtailulla ja reaalipolitiikalla.

EU maiden ulkoministerit kokoustivat ensi kertaa 7.-8.12.2009 uuden EU:n ulkoministerin johdolla. Ilahduttavaa että Brysselissä tehtiin jo hyviä päätöksiäkin eikä vain rupateltu. Yksi tällainen oli Serbian vapaakauppasopimuksen hyväksyntä jota hollantilaiset onnistuivat viivyttämään yli 1,5 vuotta.

Ihmettelen mikä on Makedonian nimikiistan takana. Miksi ei esimerkiksi käytetä samaa menettelyä kuin tähän asti jolloin YK:ssa käytetään FYROM termiä (Former Yugoslav Republic of Macedonia) mutta kahdenvälisissä suhteissa jätetään FY pois kuten 120 Makedonian tunnustanutta maata on jo tehnyt.

Muistelen, että jo vuonna 1995 FYROM ja Kreikka keskenään sopivat, että Makedonia poistaa lipustaan yhden silloisen symbolin (Vergina Sun) ja Kreikka puolestaan lupasi olla vastustamatta Makadonian pääsyä mihinkään kansainväliseen orgaisaatioon niin kauan kuin käytetään FYROM termiä. Eikö tämä sopimus siis olekaan voimassa?

Koska kirjoituksillani voin käsitellä vain häviävän pientä osaa minua kiinnostavista teemoista olen paremman kattavuuden turvaamiseksi käynnistänyt uuden uutisportaalin “Ari Rusila’s Conflicts” joka on ladattu multimediasisällöllä yli 2500 uutislähteestä ja blogista hyödyntäen sekä itseäni että mahdollisia tämän blogin lukijoita.

Portaalin teemat vastaavat pääblogini “AriRusila’s BalkanBlog” aiheita ollen seuraavat:

• Editorials (sisältäen artikkelini BalkanBlog’ssa)
• Balkans
• Caucasus
• Serbia
• Bosnia-Herzegovina
• Iran
• Crisis management
• Military-Industrial Complex
  
• Terrorism
• Afghanistan War
• Palestine-Israel Conflict
• Oil & Gas
  

Ari Rusila’s Conflicts -uutisportaali osoitteessa http://conflicts.newscred.com/

Nyt kun Afganistanissa jälleen haetaan sotilaallista (pessimistinen ennakointini Obaman strategiapuheen sisällöstä) ratkaisua olisi ehkä hyvä palauttaa mieliin pari vuotta vanha CBS dokumentti – “Bombing Afghanistan” - jossa hieman vertaillaan venäläisten aiempaa ja jenkkien nykyistä käytäntöä Afganistanissa. Pari otetta:

“During the Russian invasion we haven’t heard of 10 members of one family being killed by Russians in one incident. But the Americans did that,” a villager remarked.

These Afghans, like many others, are trying to decide whether to support the U.S.-backed government. We expected anger, but we didn’t expect this.

“We used to hate the Russians much more than Americans,” the villager replied. “But now when we see all this happening, I am telling you Russians behave much better than the Americans.”

Kirjoituksessani “Afganistan – to be or not” käsittelen nykyvaihtoehtoja hiemen laajemmin ja kiteytin vastauksen seuraavasti:

“My conclusion is that the core question is not in or out. I would see the word with as best practice for future relations between U.S./EU and Afghanistan.”

Mielestäni diplomaattiset ratkaisut ovat jääneet vain USAn sanelemien ratkaisumallien alle. Siksi näkisin mielelläni keskustelua pari päivää sitten Venäjän presidentti Medvedev kansainvälisen politiikan kentille lähettämästä luonnoksesta Euroopan turvallisuussopimukseksi. Mielestäni luonnos – löydettävissä Kremlin sivuilta - on melko simppeli ja sille tulisi antaa mahdollisuus; sen olisiko uusi sopimus parempi kuin olemassaolevien järjestelmien paikkaus voisi aika näyttää.

Puheessaan 20.10.2009 Serbian parlamentissa Venäjän presidentti Medvedev tiivisti seuraavasti:

Preparing and signing a European Security Treaty could be a starting point for creating a common security zone in the Euro-Atlantic region, and would provide equal and reliable guarantees to all states.

Enpä panisi vastaa em ajatusta – kiinnostaisi tietää löytyykö EU:n uloministereiden piiristä yhtään innostusta mainittuun aloitteeseen. Itse innostuin siitä Medvedejevin Helsingin yliopiston puheen jälkeen blogikirjoituksessani varsinkin kun uusi energiasopimus oli yksi puheen komponenteista ja olen edelleen samaa mieltä lopputoteamukseni kanssa

Two last decades have been giving many bad practices which – if copied – can make Europe with surrounding regions more unsecure. I think that now it is time at least discuss about lessons learned, develop and copy better practices. Will the outcome be a new structure or updated old one shall be seen but even more important is to start process itself.