Ari Rusilan BalkanBlog

“This nomination has been done without applying the very principles now under discussion where transparency, member states involvement and, above all, your roles as appointing authority are key elements”. (Carl Bildt kirjeessään Ashtonille)

EU:n kannalta ehkä mielenkiintoisin aihe viimeisimmässä ulkoministerien kokouksessa taisi olla Barroson toteuttama rva Ashtonin täydellinen kölinaltaveto. Barrosohan nimitti EU:n Washingtonin lähettilääksi entisen apulaisensa Portugalista kyselemättä mitään sen enempää Ashtonilta kuin EU:n ulkoministereiltäkään. Bild ja moni muu on jo ärähtänyt aiheesta. (Ks esim Telegraph ). Vaivalla kokoonkyhätyn Lissabonin sopimuksen uskottavuus alkaa olla koetuksella.

Heti EU:n huippuvirkojen täytön jälkeen kirjoittamassani artikkelissa “EU foreign policy in relation of EC selections”päättelin seuraavaa:

The appointments may be good or bad depending which European perspective one likes most. Besides EC bureaucracy and puppet parliament we now have two more officials without authority, respect and proven skills at top level international politics. This means that big players are still calling to London, Berlin and Paris instead of Brussels. For euroskeptics this guarantees that EU will not be a key player in international politics its role will be controlling citizens with directives in small details, an discussion forum for joint economical actions.

Lady Ashton on joutunut kritiikin kohteeksi myös siitä, ettei hän ole osallistunut EU:n puolustusministereiden kokouksiin, joissa mm linjataan EU:n ja Naton välisiä suhteita Naton pääsihteeri oli kyllä paikalla, EU:n ulkoministri ei. No ehkä Ashton on jo ulkoistanut EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan Natolle.

Barroson menettely ja Ashtonin täydellinen ammattitaidottomuus on tekemässä farssia koko Lissabonin sopimuksesta ja uudesta uljaasta EU:n ulkoasioiden hallinnosta. Kun vielä nimitys oli jenkkeihin niin taitaa puhelinnumerot Obamalla olla entistä enemmän hukassa – pitäisikö soitella haikuexpertille, harmaalle byrokraatille tai osaamisensa ylittävälle tasolle kohonneelle paronittarelle. Obaman tarvitessa yhteyttä EU:hun veikkaisin hänen soittelevan edelleen Brownille, Merkelille ja Sarkozylle.

Lissabonin ideoiden toteuttamiseksi komission saaminen järjestykseen olisi nyt kiireellistä. Tietysti jos koko Lissabon kuin EU:n ulkoasianhallinto on sellainen vitsi kuin jo Ashtonin nimitys antoi ymmärtää niin ei tarvitse tehdä mitään ja EU:n alasajoa ulkopoliittisena toimijana voidaan jatkaa jolloin se voi keskittyä päätehtäväänsä maataloustukien jakajana. Hyvä tai paha - riippuu näkökulmasta.

“I’ve always questioned whether the construction would work… the post [EU foreign minister] is set up in a way that makes it virtually impossible.” (Carl Bild)

Liki viimeisen vuosikymmenen EU on parhaimmillaan jättäytynyt Ukrainan suhteen merkityksettömäksi sivustaseuraajaksi ja pahimmillaan USAn geopoliittiseten strategioiden myötäilijäksi. Ylikorostunut tuki Oranssivallankumouksen johdolle on osaltaan vienyt pohjaa EU:n ja Venäjän myönteiseltä poliittis-taloudelliselta yhteistyösuhteelta. Ukrainan uuden presidentin myötä on mielestäni mahdollisuus rakentaa tämä suhde uudelleen.

Aiemmissa kirjoituksissani (mm “Ukraine - choosing a new Way” ennustin oikein ensimmäisen kierroksen tuloksen, mutta toinen kierros oli minulle yllätys. Osasyynä voi pitää sitä, että Ukrainan nykyinen presidentti osottautui lopulta täydeksi pelleksi. Vaalisysteemin muutos kierrosten välillä, Stepan Banderan nimeäminen kansallissankariksi ja lopulta kehoitus äänestää “ei ketään” (laillinen optio, keräsi yli neljä prosenttia äänistä) veivät samanaikaisestiTymoshenkon mahdollisuuksia ja toivat lisä-ääniä Yanukovich’lle.

Ukrainassa toteutetut reilut vaalit muuttavat maan sisäistä ja ulkoista politiikkaa. Nato -jäsenyys ei tule enää kysymykseen sen sijaan mahdollisuudet EU yhteistyöhön säilyvät avoimena ainakin talous- ellei poliittisissa kysymyksissä. Suhde Venäjään tulee kehittymään myönteisen vuorovaikutuksen kauttaa, Venäjän Mustan meren laivaston vuokra-aikaa Krimillä jatketaan, etniset jännitteet maan sisällä lievenevät ja aiempaa yhtenäisempi maa kykenee vastaamaan mittaviin taloudellisiin haasteisiin paremmin. (Enemmän kirjoituksessani “Ukraine: End of Orange Revolution, start of Stabilisation”)

Olen aiemmin kirjoittanut kuinka Ukraina menetti Oranssivallankumouksen jälkeen alueellista merkitystään lähinnä geopoliittisen energiapelin seurauksena jolloin Turkki nyt on ottamassa Ukrainan aiemman roolin Euroopan merkittävimpänä energialiikenteen solmukohtana (Ks esim. “Is GUUAM dead?”ja “ The Nabucco-South Stream race intensifies”).

White Stream kaasuputken rakentamishanke Mustan meren kautta oli yksi viimeisistä GUUAM blokin hankkeita joka kaiken lisäksi sai EU priority hankeluokituksen. WS omaa yhtäläisyyksiä EU:n toiselle energiahankkeelle , Nabuccolle, siinä mielessä että molemmat ovat lähtökohdaltaan poliittisia (Venäjän blokkaus ulos Kaspian meren alueen öljystä ja kaasusta samalla kuin eristää Moskova poliittisesti) ja molemmilta puuttuu putkiin toimitettava kaasu. Ukrainan poliittisen tuen katoaminen maan uuden presidentin myötä WS:lta alkaa tämänkin hankkeen taru olla lopussa.

Mielestäni EU:lla nyt olisi mahdollisuus olla myönteisellä tavalla aloitteellinen Venäjäyhteistyön suuntaan eikä sokeasti seurata USAn etuja pohjoisen Mustan meren alueella. Ukraina uuden presidenttinsä johdolla voi omata tärkeän roolin tässä lähestymistavassa. Pudottamalla WS priority listalta ja panemalla South Stream tilalle voisi antaa hyvän alun EU:lle uuteen Venäjä-yhteistyöhön. EU voisi yhteistyössä Venäjän kanssa uudistaa Ukrainan kaasuputkistoa ja auttaa näin Ukrainaa säilyttämään edes osan mittavista transitomaksuista. Edelleen yhteistyöpohjaa voi löytyä Ukrainan omien energiavarojen hyödyntämisestä maan energiaomavaraisuuden kasvattamiseksi. Ukrainan raskaan teollisuuden modernisointi voisi vahvistaa merkittävästi maan taloutta.

EU-Ukraina-Venäjä yhteistyön kohottaminen uudelle tasolle vaikuttaisi mielestäni koko EU:n itäisen kumppanuusohjelman kehittymiseen enemmäksi kuin pelkästään USAn ulkopolitiikan taloudelliseksi jatkeeksi; siitä voisi tulla tuloksekaas poliittista vakautta ja taloutta edistävä väline tarpeettoman vastakkainasettelua luovan elementin tilalle.

The distance between here and a brighter future can only be measured in light years. (Rastko Zakić)

Lueskelin äsken gallupista jonka mukaan 74 % Kosovon albaaneista ja 70 % albanialaisista Albaniassa kannattaa Suur-Albanian muodostamista ja liki puolet uskoi tämän ambtition myös toteutuvan lähitulevaisuudessa. Pieneen huoleen lienee syytä luoteis-Kreikassa, länsi-Makedoniassa ja joillakin Montenegron ja Serbian lähialueilla, joissa albaanienemmistöisiä kuntia Albanian ja Kosovon provinssin lisäksi on.

Sopimuksia onkin jo tehty Albanian ja Kosovon välisen valtatien rakentamisesta. Kysymyksiä herättää miten runsaan 600 miljoonan euron tienteko Kosovossa maksaa liki miljardin. Vertailun vuoksi vuoristoisessa Sveitsissä kilometri valtatietä maksaa noin 5,5 miljoonaa, Makedoniassa 6 miljoonaa, vuoristoisessa Albaniassa 6,4 miljoonaa ja tasamaalla Kosovossa 8 miljoonaa. Työvoimakulut tuskin selittävät eroa. Todennäköisesti hallituspuoleiden johto täyttää johtamiensa mafiaklaanien taskuja.

Kyllähän EU:kin polttaa kasoittain veronmaksajiensa varoja Kosovossa, toisaalta ylläpitämänsä konflitin turvajärjestelyissä ja toisaalta klaaniyhteisön rakenteiden hienosäädössä. Joitakin taustoja esim: “Squandering Kosovoś Aid Funds” ja yleisesti “Kosovo Update”. No eihän kansainvälinen läsnäolo aivan turhaa ole kuten Aleksandar Baljak filosofoi:

The presence of international troops in Kosovo is very reassuring for the remaining Serbs. It means a lot to them that someone is there to help them leave the province in a fast and secure way.