Ari Rusilan BalkanBlog

English version - AriRusila’s BalkanBlog - in http://arirusila.wordpress.com ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ News portal - Ari Rusila’s Conflicts in http://conflicts.newscred.com/

Pohjois-Kosovon kansanäänestys toi kolmannen tekijän dialogiin

Avainsanat: , , , ,
Luokassa: Balkan, siviilikriisinhallinta — AriRusila @ 11:34 Lauantaina, Helmikuun 18. 2012

Pohjois-Kosovossa asuvat serbit järjestivät 14.-15.2.2012  kansanäänestyksen, jossa yksinkertaisesti kysyttiin ”Hyväksyttekö nk Kosovon tasavallan Pristinassa perustetut instituutiot? Kyllä/Ei” Äänestysprosentin ollessa yli 75 % liki kaikki äänestäneet vastasivat EI. Kosovon tapauksessa näinkin selkeä tulos heijastelee hyvin paikallisen serbiväestön tuntoja. Aiheesta laajemmin pääblogini artikkelissa Kosovo Referendum Prepares the Ground for Tripartite Approach mm seuraavien teemojen pohjalta:

Kosovon tilanne kärjistyi jälleen viime heinäkuusta alkaen paikallisten serbien pystytettyä tiesulkuja Serbian vastaiselle rajalinjalle estääkseen Kosovon albaanivetoista keskushallintoa miehittämästä raja-asemia. Väkivaltaisuuksissa kuoli yksi albaanipoliisi ja marraskuussa 50 Nato-johtoisen KFORin sotilasta loukkaantui; siitä lähtien viralliset raja-asemat ovat käytännössä lakanneet toimimasta väestön käyttäessä vaihtoehtoisia epävirallisia reittejä asiointiinsa rajalinjan yli.

The burned down border crossing Jarinje on Kosovo's northern frontier with Serbia in the early hours on July 28, 2011. (SASA DJORDJEVIC/AFP/Getty Images)

Kosovon itsenäisyyttä kannattaneet länsimaat tuomitsivat kansanäänestyksen, samoin luonnollisesti Kosovon albaanijohto, EU ja erityisesti Saksa ovat painostaneet Serbian hallituskoalitiota purkamaan tiesulkuja ja estämään pohjois-Kosovon kansanäänestyksen sitomalla tilanteen EU jäsenkanditaattistatuksen myöntämiseen Serbialle maaliskuussa.

Kosovon pohjoisosaa on liki 12 vuotta pyritty saamaan kansainvälisen yhteisön ja nyttemmin myös yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen antaneen Kosovon albaanien keskushallinnon alaisuuteen. Nämä pyrkimykseteivät koskaan ole onnistuneet. Nato-pommitusten jälkeen Kosovoon pyrittiin luomaan eurooppalaista perspetiiviä ja luomaan monikansallinen yhteiskunta; tuloksena on ollut länsimaiden ja albaanihallinnon alaisenKosovon osan muuttuminen yksikulttuuriseksi yhteisöksi jossa rauhanturvaajia tarvitaan yhä pitämään vähemmistökansallisuuksien edustajia hengissä piikkilankojen takana leireissään. Kun samalla länsivaltojen miljardeilla euroilla tukema Kosovon hallinnon ja olosuhteiden kehittäminen on jäänyt olemattomaksi näin massiivista tukea saamattomien naapurivaltioiden kehittyessä poliittisten oikeuksien ja kansalaisvapauksien suhteen paljon nopeammin, etsivät itsenäisyyden ulkomaiset puuhaajat nyt epätoivoisesti kunniallista exit-strategiaa.

Kosovon konfliktia on yritetty ainakin näennäisesti ratkaista lukuisin neuvotteluin pari vuosikymmentä ja Nato-pommitusten jälkeen tuloksetta esimerkiksi Ahtisaaren näennäisneuvotteluin 2005 ja ns troikan vetämin keskusteluin. Kansainvälistä lakia korkeimmillaan edustaa YK:n turvaneuvoston päätöslauselma 1244 joka muutoin toteaa Kosovon provinssin olevan nyky-Serbian suvereniteetin alla.

Oma arvioni on, että länsivallat eivät vielä voine myöntää aiempia virhearvioitaan, kansainvälinen yhteisö ja EU jatkanevat näennäisiä “kehittämis” hankkeitaan ja kulissien rakentamista kuten tähänkin saakka, Pristinan albaanihallinto teeskentelee pohjoisen olevan osa omaa järjestyneen rikollisuuden johtamaa klaaniyhteisöään, pohjois-Kosovon serbit jatkanevat elämäänsä osana Serbiaa ja sen hallintoinstituutioita kuten he ovat kautta historian tehneet ja kovan linjan serbit uskottelevat vielä koko Kosovon olevan Serbian maakunta vaikka itse kentällä muutos tapahtui jo kesällä 1999.

Historian uudelleenkirjoitusta: The Map of Destroyed Shrines in Post-war Kosovo

Suurenna kuva klikkaamalla tästä!

Se mitä pohjois-Kosovon kansanäänestys ehkä muuttaa on ensinnäkin se että serbian nykyhallinnon ote paikallisväestöstä Kosovossa on livennyt ja tämä saattaa johtaa loppukevään parlamenttivaaleissa hallitusvaihdokseen jolloin valtaan astuu EU-kriittisempi vaihtoehto. Toisekseen kansanäänestys osoittaa, etteivät rajalle syntyneet barrikadit ole vain ääriainesten ja rikollisten aikaansaannosta vaan toiminnalla on laaja kannatus väestön keskuudessa ja tästä seurannee paikallisväestön edustajien ilmestyminen belgradin ja Pristinan väliseen neuvottelupöytään kolmantena tekijänä, jota ei enää voitane ohittaa jos jotain pidempikestoista kompromissia konfliktiin aiotaan saada.

Artikkeli pääblogissani Kosovo Referendum Prepares the Ground for Tripartite Approach

ja muita aihepiirin kirjoituksiani:

Äänestys tämäkin

Avainsanat: , , ,
Luokassa: Balkan — AriRusila @ 1:26 Perjantaina, Tammikuun 27. 2012

Suomen vaalipäivinä tapahtui toinenkin äänestys - nimittäin kroaatit saivat lausua mielipiteensä haluavatko EU:n jäseniksi vai eivät.  Paikalliset uusnatsit mutta myös toistatuhatta älymystöön luettavaa henkilöä olivat jäsenyyttä vastaan ja ovat ehkä vieläkin vaatiessaan uutta tällä kertaa “rehellistä” referendumia.  En malta olla lainaamatta sikäläisen nationalistipuolueen kuvausta äänestystä edeltävästä myllytyksestä, jonka mittasuhteet antaisivat aiheen olettaa kovan työn tehdyn uuden jäsenen tunkemiseksi EU-ihanuudesta nauttimaan.

Lukija vetäköön omat päätelmänsä ottaen huomioon tässä esitetyn vain yhden näkökulman. Ote Croatiantimes‘n sivuilta:

Nationalist Only Croatia Party backed by the eurosceptic Europe of Freedom and Democracy Group in the European Parliament has called for a new referendum instead of last Sunday’s “sham”.

Prior to the EU referendum, the Croatian people were subjected to a massive North Korea-style pro-EU propaganda campaign, which relentlessly extolled the benefits and virtues of membership, and denigrated any attempts to say otherwise.

The Government spent huge amounts of public funds to pay for a massive YES campaign, whilst denying any funding to the NO case. In addition, the European Commission ran its own very expensive YES campaign. State enterprises and corporations were also enlisted. State Television aired pro-EU adverts for free or at discounted rates, Croatia Post home delivered more than 2 million government leaflets for free, and the City of Zagreb provided free EU advertising on its trams.

The official referendum campaign was restricted to a four week period at the height of winter and favoured the official YES case which had almost exclusive access to the electronic media. It also exploited seasonal distractions provided by Christmas and New Year celebrations as well as winter school holidays.

The real referendum campaign had actually started much much earlier and involved, not thousands, but tens of thousands, pro-EU advertisements on radio and Television. The ‘Vecernji List’ daily reported on 10.8.2011 that the Ministry of Foreign Affairs and EU Integrations had in the two preceeding months (June and July 2011) paid the broadcasting of more than 13 thousand radio adverts and more than 2,300 TV adverts on 80 radio stations, 6 national and 15 local TV stations. This massive propaganda campaign continued and even increased in scope and intensity over the next six months leading up to the referendum.

The Austrian, German and Government-owned electronic and print media (i.e. all the media in Croatia) blatantly supported the YES case and made sure that the YES campaign was the only campaign. Hundreds of sponsored ‘information programs’ were aired over many months and even more ‘informative’ newspaper articles were printed.

The Catholic Church hierarchy, lavishly funded by the State, also openly supported the YES case and seemed unconcerned that there was no democratic public debate and no visible NO case.

In the last few weeks, the population was carpet-bombed by advertisements and appeals on TV, radio and the print media from the President, Prime Minister, Opposition Leader, Ministers, Actors, Singers and Sportsmen to choose EU prosperity and happiness over isolation and poverty.

Just days before the referendum, Foreign minister Vesna Pusić shamelessly threatened Croatia’s 1.2 million pensioners that they would lose their pensions if they voted against EU membership. The Zvijezda voting station in Zagreb, which covers several retirement homes with about 1100 pensioners, reported an 80 per cent vote in favour of EU membership.

And the result of this massive propaganda campaign? - A referendum turnout of only 43 per cent of all voters and a vote of 66 per cent in favour of EU membership and 33 per cent against.

And even this vote is somewhat suspect because Croatia has more voters than citizens. According to the latest 2011 Population Census, Croatia has a total population of only 4.29 million, yet according to the Electoral Commission it has 4,504,765 voters over 18 years of age eligible to vote.

Balkankuvani

Avainsanat: , , , ,
Luokassa: Balkan — AriRusila @ 20:36 Lauantaina, Joulukuun 31. 2011

Joulun alla annoin haastattelun serbialaisen SNP Nashi -organisaation kansainvälisten suhteiden johtajalle Vjekoslav Cerovinalle. Kyseinen SNP NASHI järjestö on vastaavan venäläisen (Putinia ihailevan nuorisojärjestön) tapaan USA, EU ja Nato vastainen, demokraattinen, antifasistinen euraasialaista yhteistyötä kannattava perimmiltään ehkä patrioottiseksi luonnehdittava liike. Mainittu haastattelu on sittemmin levinnyt useisiin muihinkin medioihin kuten mm BTV, eNovosti, Pokretzasrbiju ,Facebookreporter,Blogovnic, Vesti011, privreda , srpskinacionalisti. Koska haastattelu peilaa hyvin blogissani kuluneena vuonna käsittelemiäni teemoja Balkanin osalta esitän seuraavassa siitä lyhennetyn suomenkielisen version.

Alun esittelyssä tuon esiin motivaationi bloggaukseen syntyneen Kosovossa työskennellessäni huomaamastani kuilusta todellisuuden ja läntisestä valtamediasta saamani kuvan välillä kuin myös kuilusta kansainvälisen yhteisön Kosovo-mission virallisten tavoitteiden ja toteiutuksen välillä. Kyseiseen problematiikkaan pyrin aluksi vaikuttamaan lähettämällä päättäjille analyyseja ja sähköposteja havitsematta mitään tuloksia. Bloggauksen aloitettuani palaute on ollut siinä mielessä myönteistä, että poliitikkojen ohella myös ns tavallinen yleisö vaikuttaa edes jossain määrin lukevan kirjoitelmiani ja jopa pitävän niistä. Ja sitten varsinaiseen kysymys – vastaus osioon:

Mielestäsi keskeisin seikka joka tulisi nostaa esiin koskien Jugoslavian hajoamissotia?

90-luvulla kuva Jugoslavian hajoamissodista onnistuttiin ”markkinoimaan” yleisesti serbejä demonisoivana ja toisten etnisten ryhmien esittämisenä yksiselitteisesti uhreina. Nyt kuva on alkanut monipuolistua ja ymmärretään liki kaikkien osapuolten syyllistyneen julmuuksiin. Alueen tulevaisuuden kannalta keskeistä on pohjata näkemykset monipuoliseen mahdollisimman realistiseen perustaan, vain näin mielestäni on mahdollisuus edistää eri etnisten ryhmien toleranssia ja jopa suvaitsevaisuutta ja luottamusta toisiaan kohtaan.

Viime vuosina paljon tietoa, joka osoittaa selvästi, että Srebrenicassa ei ollut esitetty totuudenmukaisesti. Oletko samaa mieltä, että Srebrenican tapauksessa tosiasioita olisi tietoisesti vääristelty?

Srebrenica on onnistunut esimerkki nykyaikaisesta sodasta mediaa hyväksikäyttäen. Bosnian muslimijohtajat olivat jo syyskuussa 1993 (USAn tuella ja siis lähes kaksi vuotta ennen Srebrenican joukkomurhaa) päätelleet, että tarvitaan 5000 muslimin verilöyly Naton intervention toteuttamiseksi serbejä vastaan. Onnistunein hanke oli palkatun yhden USAn johtavan PR-yrityksen hanke kääntää USAn merkittävä juutalaisyhteisö myötämieliseksi muslimeille (ja kroaateille), joka historiallisesti oli melkoinen taidonnäyte. Srebrenicassa häivytettiin onnistuneesti muslimiprikaatin pari vuotta edeltänyt terrori serbejä kohtaan, samoin Srebrenica peitti alleen operaation ”Stormin” joka oli koko Jugoslavian hajoamissotien suurimpia etnisiä puhdistuksia. (Lisää Krajina – Victory with Ethnic CleansingKrajina – Victory with Ethnic Cleansing )

Srebrenican jälkeen, luotua kuva on pidetty hengissä, ja samoja käytänteitä (yksipuolinen tilannekuva, faktojen manipulointi, uhrimäärien moninkertaistus jne) on toteutettu ”humanitaarisen intervention” nimissä Kosovossa ja muissakin selkkauksissa.

Onko kansainvälinen yhteisö on valmis käsittelemään Srebrenican eri tavalla? Mitä voidaan mahdollisesti tehdä tällä alalla?

Kansainvälinen yhteisö, tai ainakin länsivallat eivät ole vielä valmiita myöntämään, että heidän politiikka oli aiemmin valikoivaa ja virheellistä. Toisaalta yhä useampi riippumaton tutkimus osoittaa selvästi, mitä todella tapahtui ja tämä tulee jatkuvasti myös julkisuuteen joten olen varma että eri osapuolet joutuvat tarkistamaan yleistä lähestymistapaansa tähänkin kysymykseen. (Lisää Srebrenica again – Hoax or Massacre? )

Mitä mieltä olet nykyisestä Ratko Mladic’n ja Radovan Karadzicin Haagissa tapahtuvasta oikeudenkäynnistä?

Haagin tuomioistuin voi olla enemmän poliittinen kuin oikeudellinen instituutio. Kuitenkin mielestäni se on hyödyllinen siinä mielessä, että kun sekä syyttäjä että puolustus ovat esittäneet argumenttinsa meillä on jälleen realistisempi kuva tapahtumista.

Mielipiteesi Kosovosta?

Olen edelleen sitä mieltä, että Kosovo näennäisitsenäinen näennäisvaltio, muodollisesti YK: n hallinnoima protektoraatti, josta järjestynyt rikollisuus on luomassa itselleen laillista turvasatamaa ja jonka suhteen länsivallat eivät vielä voi myöntää hätiköityä puolenvalintaa eikä hätiköityä tunnustusta. On valitettavaa, että kansainvälinen yhteisö on koko ajan – jo ennen Kosovon konfliktia - järjestyneen rikollisuuden organisaation, henkilöt ja toimintatavat; kuitenkin taktisten etujen ja näennäisen vakauden nimissä yhteistyötä klaanijohtahien kanssa on pidetty näihin päiviin. (Lisää Captured Pseudo-State Kosovo )

Yksi mielenkiintoinen asia Kosovossa, ja tämä on ensimmäinen maa, joka tunnusti Kosovon itsenäisyyttä oli Afganistan. Tiedämme, että Afganistan on merkittävä tuottaja heroiinin maailmassa, ja Kosovo nimettiin merkittävä keskus huumeiden liiketoimintaa Euroopassa. Molemmissa maissa Nato on miehittäjänä raporttien mukaan heroiinin tuotanto on kasvanut moninkertaiseksi sitten Naton tulon. Mitä mieltä olet johtopäätöksestä, että Nato on suoraan mukana huumausaineiden liiketoiminnassa?

USA oli mukana huumeiden levittämiseen mm Reaganin valtakaudella osana CIAn salaisen toiminnan rahoitusta Nicaraguassa, Iranissa ja Kolumbiassa. Radikaali islam on levinnyt toimintaansa Balkanilla viimeisten 15 vuoden aikana osin huumakaupan sivutuotteena ja toisaalta ”vapaustaistelujen” tarvitsemat aseet rahoitettiin osin huumeilla. Tänään, albaanimafia ohjaa noin 70% EU: hun saapuvasta heroiinista. Vaikka kaikki tämä tapahtui aiemmin USAn tuella niin nykykäytännön uskon olevan lähinnä yksityisyritteliäisyyttä. Minulla ei ole tarkempia tietoja tästä aiheesta. ( Lisää Balkan Route – Business as usual )

Nato tai USA on viimeiset pari vuosikymmentä toiminut Serbian vihollisten suojelijana syyllistyen itsekin sotarikoksiin mm köyhdytettyä uraania sisältävin pommein. Voiko tämä suuntaus muuttua lähitulevaisuudessa?

On jo olemassa moniulotteinen kuva kaikista tapahtumista Jugoslavian hajoamissotien osalta, suuri kysymys on, ettei länsimainen valtamedia eivät koe tarvetta julkaista tätä. Tiedustelupalvelut ja johtavat poliitikot tietävät mitä tapahtui ja miksi, mutta eivät voi myöntää väärää politiikkaa. Kuitenkin peittely ei enää aiempaan tapaan onnistu mm länsimaisten tutkijoiden esittäessä tuloksiaa. Tämä prosessi on jatkuvasti käynnissä ja esimerkiksi sveitsiläisen Dick Martyn raportti Euroopan neuvostolle Kosovon poliitikkojen ja järjestyneen rikollisuuden symbioosista sekä aiemman Kosovon pääministerin Haradinaj’n oikeudenkäynti Haagissa tuovat tälläkin hetkellä asioita esille.

Mikä olisi neuvosi Serbian viranomaisille?

Kaikki Balkanin maat ovat oman kehityksen tiellä. Jostakin maasta tulee pian EU: n jäsen (Kroatia), joistakin hieman myöhemmin (Makedonia, Montenegro, Albania), jotkut etsivät liittolaisia ja muita vaihtoehtoja (Serbia), Kosovo tulee olemaan kansainvälinen suojelualue ennen mahdollista siirtymistään seuraavaksi epäonnistuneeksi (failed) tai jopa kaapatuksi (captured) valtioksi ja Bosnia etsii identiteettiään horjuen hajoamisen ja federaation välillä.

Tässä tilanteessa Serbian merkitys alueen keskuksena voi olla suuri. Olen aiemmin todennut Serbian EU tiestä, että päättäjien olisi hyvä miettiä onko EU kaiken vaivannäön arvoinen päämäärä. Tästä huolimatta suosittelen tiiviiden neuvottelujen jatkamista liittymisprosessin eri luvuista, mutta ei Brysselin vaatimusten takia vaan siksi, että ne voivat edesauttaa kaupankäyntiä, liikkuvuutta ja ylipäätään serbien elinolojen kohentumista. Lyhyesti neuvoni Serbian viranomaisille on pitää vaihtoehdot avoimina keskittymättä pelkästään EU:n. (Lisää Serbia’s EU association is not a Must)

Viestisi Serbian kansalle ja muiden ex-Jugoslavian kansoille?

Edith Durham näki aikoinaan Kosovon ja Balkanin “alueena jossa on tänään elävä menneisyys.” Nykyäänkin tilanne on samankailtainen. Nähdäkseni historian selkiyttäminen testaamalla faktoja, argumentteja ja teorioita on ennakkoehto tulevaisuuteen suuntaamiseksi. Ehkä Etelä-Afrikassa toteutetulle totuuskomissiolle olisi tarvetta myös Balkanilla.

Serbien itse tulee taistella korruptiota vastaan ja demokratian puolesta, ulkomaat tai EU eivät tee sitä puolestanne. Sama koskee muitakin ex-Jugoslaaveja. Olkaa kriittisiä, älkää muodostako näkökantaa vain yhden osapuolen tietojen perusteella, valtamedian sijaan etsikää vaihtoehtoisia tietolähteitä, uskokaa itseenne paremman huomisen puolesta.

NIOD -raportti Srebrenicasta

Avainsanat: , , , ,
Luokassa: Balkan — AriRusila @ 13:46 Torstaina, Joulukuun 8. 2011

Aiemmissa pääblogini artikkeleissa ( Srebrenica: A Town Betrayed” – Finally a Critical Documentary about Srebrenica Tragedy ja Media War of Yugoslav Secession continues ) olen käsitellyt tekijöitä jotka haastavat virallisen kuvan Srebrenican tapahtumista 1995. Esimerkiksi promovoimani norjalaisdokumentti on aikaansaanut kiivasta palautetta niin Norjan kuin Ruotsinkin yleisradioyhtiöille näiden uskallettua esittämään mainittu dokumentti televisiossa.

Fanaattinen, ahdasmielinen, yhteen totuuteen pohjaava väittely, joka enemmän kohdistuu itse mielipiteiden tai tutkimusten esittäjiin kuin itse tapahtumaan, ei johtane sen enempää kuvan tarkentumiseen kuin eri osapuolten suhteiden lientymiseenkään.

Tunnepohjaiselle debatille on kuitenkin vaihtoehtoja, joista merkittävin nähdäkseni on keskusteluargumenttien pohjaaminen faktoihin (tai luultujen tosiasioiden kumoaminen uusilla tosiasioilla). Parhaan välineen Srebrenican suhteen tarjoaa milestäni ns NIOD-raportti, joka on ehkä kattavin akateeminen tutkimus ja dokumentaatio siitä mitä Srebrenicassa tapahtui, mitkä tekijät olivat merkittäviä ennen heinäkuuta 1995 ja mikä oli Srebrenican historiallinen ja poliittinen konteksti.

NIOD Raportti Srebrenican tragediasta
Marraskuussa 1996, hollantilainen NIOD Instituutti (virallisesti silloin: Nederlands Instituut voor Oorlogsdocumentatie / Netherlands Institute for War Documentation ) sai Alankomaiden hallitukselta toimeksiannon tehdä tutkimuksen Srebrenican tapahtumista antaen samalla tutkijoille käyttöön pääsyn kaikkeen vallassaan olevaan materiaaliin. Yhdeksän tutkijan voimin laadittu raportti julkaistiin 2002 ja siitä jäljempänä olevat linkit johtavat noin 4.000 sivua laajaan englanninkieliseen versioon.

Ja edellisen pitkän johdannon jälkeen alla linkit NIOD-raportin – tämän mielestäni ensiluokkaisen tieteellisen työn - eri osiin:

The NIOD-report:

Kritiikkiä

NIOD-raporttia kohtaan on esitetty kritiikkiä koskien mm sen laajuutta, sisällön hajanaisuutta ja mm nimivirheitä. Samoin on epäilty raportin puolueettomuutta toimeksiantajan takia sikäli että raportilla vierittettäisiin syyllisyyttä hollantilaisrauhanturvaajilta muille tahoille. Fanaattisimmat – lähinnä Bosnian muslimipiirien – jäsenet puolestaan ovat leimanneet raportin sisällön kannattajia kansanmurhan kieltäjiksi, revisionisteiksi tai aina valtamediaa vastaan asettuviksi vasemmistolaisiksi.

Kestävä ajankohtaisuus

Srebrenican tragedia on säilynyt ja säilynee otsikoissa mielestäni vielä pitkään mm seuraavien tekijöiden takia:

  • Bosnian sodan pääsyytettyjen – Karadzic ja Mladic – ICTY prosessi Haagissa on käynnissä ja todistusaineistoa tuodaan esiin niin syyttäjän kuin puolustuksenkin osalta.
  • Joka vuosi Srebrenicassa pidetään teatraalisia hautajaisia oletetuille uhreille jolloin tapahtuman “virallista” versiota tuodaan esiin.
  • Bosnia-Herzegovina valtiona puolestaan etsii yhä identiteettiään mutta kehitys pikemminkin on johtamassa etnisten erojen lisääntymiseen ja jopa valtiorakennelman hajoamiseen, jolloin myös näkemykset Srebrenicasta kärjistyvät.
  • Länsimaisittain Srebrenican käynnistämä sotilaallinen interventio on malliesimerkki R2P:n (velvollisuus suojella, humanitaarinen interventio, sotilaallinen hyökkäys toiseen maahan) soveltamisesta esikuva pyritään pitämään tahrattomana.

Lisäaineistoa:

Aiheesta laajempi artikkeli - NIOD Report on Srebrenica - pääblogissani.
Itse NIOD-raportin ohella myös mm seuraavat julkaisut taustoittavat hyvin Srebrenican tragediaa:

  • United Nations Report on Srebrenica 15 November 1999.(note: to access the report, click on the LINK immediately below. You will be directed to a page where you can click on “CLICK HERE TO GET THE FULL TEXT OF THE REPORT”. You will be directed to another page where you can click on your languaqe preference, and the full report should download) LINK )

Jugoslavian hajoamissotien mediasota jatkuu yhä

Avainsanat: , , , , , , , , ,
Luokassa: Balkan, MENA, lähi-itä — AriRusila @ 2:00 Keskiviikkona, Marraskuun 9. 2011

“He may be a son of a bitch, but he’s our son of a bitch.” (Franklin Roosevelt)

Muutama viikko sitten propagoin uuden Srebrenicaa käsittelevän dokumenttifilmin puolesta. Norjalaistuotos - Srebrenica: A Town Betrayed - esittää tapahtumiin aiempaan läntisessä valtavirtamediassa esitettyyn kuvaan poikkeavan näkökulman kyseenalaistaen samalla mainitun median objektiivisuuden ja itse asiassa osoittaen sen alistuneen asiansa osaavien PR-toimistojen työkaluksi. Dokumentin tekijät ovat joutuneet ajojahdin kohteeksi ja eri yhteisöt ovat kannelleet mm Norjan julkisen sanan neuvostoa vastaaviin sekä dokumentin esittäneen tv-yhtiön elimiin. Reaktio ei sinänsä ole yllätys sillä mediasota alkoi jopa ennen Balkanin sotia sen jatkuessa vielä tänä päivänä.

Dokumentin tekijät, tutkivat journalistit, Ola Flyum and David Hebditch, ovat laatineen valituksiin perinpohjaisen 43 sivuisen vastineen ja tämä kirjelmä - - 2 Response to NHC Complaint ENG - on luettavissa myös pääblogini documentti arkistossa. Ja itse filmi kertauksen vuoksi alla:

Uudessa artikkelissani Media War of Yugoslav Secession continues käsittelen lähemmin mainittua mediasotaa joka tiivistetysti ilmaisten demonisoi serbit, kätki Kroatian fasismin todellisen luonteen ja kanonisoi Bosnian muslimit. Palkatut PR-toimistot lobbareineen tekivät taitavasti työnsä erityisesti Yhdysvalloissa ja opittuja käytäntetä – numeropeli monikymmenkertaisilla kuolinluvuilla, tekaistut todisteet ja median manipulointi – olivat käyttökelpoisia vielä Kosovon sodassakin. Serbit olivat itse asiassa hävinneet mediasodan jo 90-luvun alkuvuosina taistelukentillä tämä realisoitui vuosituhannen vaihteessa ja poliittisilla tantereilla vasta viime vuosina aiemmat liki kiveen hakatut ”totuudet” ovat alkaneet lännessäkin murtua.

Lobbareiden sanoma ei olisi lyönyt toteutuneen loistavasti läpi ilman otollista maaperää Yhdysvalloissa. Neuvostoliiton hajoaminen vei Natolta vihollisen ja uhkasi sotateollisen kompleksin voitontavoittelua luoden kuitenkin samalla uusia mahdollisuuksia monikansallisten suuryritysten laajenemiselle. Yhteneväinen sotateollisen kompleksin ja Pentagonin etu oli luoda Balkanilta Mustanmeren kautta Kaukasukselle ulottuvalle vyöhykkeelle heikkoja, riippuvaisia ja yhteistyökykyisiä nukkehallituksia näiden alueiden sekä energialähteiden ja kuljetusreittien dominoimiseksi sekä taloudellisesti että poliittisesti; liittoutumaton Jugoslavia ei tässä kontekstissa enää ollut käyttökelpoinen.

Näistä teemoista siis laajemmin pääblogini artikkelissa

Media War of Yugoslav Secession continues

Military-industrial Complex shaping US-policy

Global military industrial consumption per year is 1.5 trillion U.S. dollars. US share of the cake is about 40% to the current year, 664 billion dollars. This is a good comparison of the UN budget (27 billion), which is a sum of nearly three per cent of its Member States on military expenditure. Peace work is estimated to get yearly 6 billion and conflict prevention 0.6 billion.

US military-industrial complex has been shaping the country’s economy and affecting its foreign policy. A recent count found the Department (Defense) had 47,000 primary contractors, or over 100,000 firms, including subcontractors. Even academia is in tow, with about 350 colleges and universities agreeing to do Pentagon-funded research.

To keep the media on Pentagon’s side, in the US and elsewhere, the military allocates nearly $4.7 billion per year to “influence operations” and has more than 27,000 employees devoted to such activities.

The international community is now willing to invest 200 times more to the war than peace. Against one peace researcher, is estimated to be more than 1100 researcher for weapon (and their use) developers. The difference in what countries are prepared to invest in weapons and their use is huge compared to what they use for example, poverty elimination and economic development in developing countries. And just poverty is one of the causes of violence.

More e.g in my article $1tn G20 deal vs. MI(MA/E)C

Sarajevon hyökkäys osa laajempaa kehityskulkua

Avainsanat: , , ,
Luokassa: Balkan — AriRusila @ 22:41 Perjantaina, Lokakuun 28. 2011

Perjantai-iltana Suomessakin uutisoitiin rynnäkkökiväärillä varustautuneen miehen hyökänneen Kalashnikovin kera Yhdysvaltojen suurlähetystön kimppuun Sarajevossa Bosnia-Hertsegovinassa. Kukaan lähetystön työntekijöistä ei haavoittunut iskussa, mutta yksi poliisi sai vakavia vammoja. Myös ammuskelija haavoittui poliisin luodista, ja hänet pidätettiin. Hyökkääjän kerrotaan olevan Serbiasta.

Bosniaks, Croats, and Serbs. The triangle itself represents the geographic shape of the nation itself. The colors represent neutrality and peace, whereas the stars represent Europe.

The three points of the triangle represent the nation’s three ethnic groups: Bosniaks, Croats, and Serbs. The triangle itself represents the geographic shape of the nation itself. The colors represent neutrality and peace, whereas the stars represent Europe.

Vaikka tuloksiltaan hyökkäys jäikin mitättömäksi niin muutama huomio lienee paikallaan.

Uutisointi saattaa jälleen vahvistaa kuvaa väkivaltaisista serbeistä. Bosnian tv:n mukaan hyökkääjä on tunnistettu Mevlid Jasarevic, kotoisin Novi Pazar’sta, Serbiasta. Olennainen seikka on että hyökkääjä on Wahhabistinen radikaali-islamisti ja tämä seikkaa valottaa kokonaisuutta laajemminkin. Aikoinaan Naton pommituksilla sanottiin estettävän etnisiä puhdistuksia ja muslimien kansanmurhaa. Seurauksena monikulttuuristen yhteisöjen sijaan oli kuitenkin etnisten ryhmien yhä jyrkempi erottuminen toisistaan – yksikulttuuristen yhteisöjen muodostuminen Kosovoon, Bosniaan ja Kroatiaan. Poikkeuksena on kuitenkiin yksi valtio – Serbia, jota vastaan hyökkäys kohdistettiin on tänä päivänäkin monikulttuurisin, monikansallisin länsi-Balkanin valtio jossa eri taustoja omaavat ihmiset suhteellisen rauhanomaisesti elävät keskenään.

Muutaman kerran Novi Pazarissa vierrailleena ei kaupunkin mielestäni suuremmin poikkea muista Serbian pikkukaupungeista vaikkakin on muslimien Sandjakiksi kutsuman alueen keskus. Radikaalin islamin leviämiseltä tämäkään alue ei täysin ole välttynyt. Tiivistetysti kehityksen voi kiteyttää seuraavasti:

Radical Islam has enforced and widened their activities in Balkans last 15 years. During Bosnian war many foreign Islamists came to fight in mujahedeen brigade also many Al Quida figures – including Osama bin Laden – were supporting Bosnian Muslims 1990′s. Later they gave their support to KLA/UCK (Kosovo) which leaders now are leading Kosovo province based on US and EU support. After bombing campaign 1999 radical Islam has been one major donor in Kosovo and Wahhabi schools and former secularized Kosovo Muslims are displaced by radical Islamic movement. (Radical islamist network spreading in Balkans )

Hyökkäys Yhdysvaltain suurlähetystöä vastaan ei sekään ole alueella poikkeuksellista. Pari vuotta sitten Sandjakin alueella käytiin oikeutta 15 Wahhabistia vastaan heidän suunniteltuaan USA:n Belgradin suurlähetystön pommitusta. Huomionarvoista lisäksi on, että silloinen al-Qaedan kakkosmiehen - al Zawahirin – veli oli lähetetty al-Qadean toimesta perustamaan terroristisoluja Bosniaan, Kosovoon ja mainitulle Sandjakin alueelle. (mm Radical Islamists arming their selves in Balkans)

Ennen Jugoslavian hajoamissotia alue oli verrattain monikulttuurinen ja suvaitseva ja muslimit edustivat pääsääntöisesti maallista haaraa. Sodat, lännen virhearviot ja jälleenrakennuksen saudiraha mahdollistivat radikaalin islamin etenemisen sekulaarin muslimikulttuurin kustannuksella. Tästä näkökulmasta humanitaarisena markkinoidut interventiot vaikuttavat vievän kehitystä vieläkin päinvastaiseen suuntaan pois suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden ihanteista.

P.S:

Tässä hieman taustoja tiivistäen ja oikoen:

Tito pystyi kansandemokraattisen diktatuurinsa avulla hillitsemään valtion sisäisiä, eri etnisten ryhmittymien välisiä ristiriitoja. Vuonna 1980 Tito kuoli, jonka jälkeen Jugoslavian yhtenäisyys alkoikin rakoilla. Jugoslavian hajoamissotien käännekohtana pidän sitä kun Yhdysvallat -90-luvun alkupuolella katsoi omien intressiensä mukaiseksi liittoutua serbejä vastaan. USAn tuella kroaatit toteuttivat ehkä suurimman etnisen puhdistuksen ajamalla neljännesmiljoona serbiä Krajinasta. Jo toista vuotta ennen Srebrenicaa ko tapahtumaa ryhdyttiin suunnittelemaan Naton intervention oikeuttamiseksi samalla uhriluvut kymmenkertaistettiin kv.oikeutuksen saamiseksi operaatioille. (Lisää taustoja esim Krajina – Victory with Ethnic Cleansing Srebrenica: A Town Betrayed” – Finally a Critical Documentary about Srebrenica Tragedy ja Srebrenica again – Hoax or Massacre? )

Kosovon alueen albaanienemmistön ja serbien kesken puhkesi levottomuuksia, joita Belgradin hallitus pyrki tukahduttamaan sotavoimin. Albaaninationalistit tavoittelivat “etnisesti puhdasta” Kosovoa tai Suur- Albaniaa, jolloin slaavit alkoivat paeta Kosovon itsehallintoalueelta (Kosovo sai itsehallinnon 1974, Vuonna 1987 Slobodan Milošević nousi Serbian kommunistisen puolueen johtajaksi ja ilmoitti tavoitteekseen, että “jotakin tehdään laillisuuden palauttamiseksi Kosovoon”. Vuonna 1989 Kosovon itsehallinto peruttiin. Kosovon vapautusarmeija (UÇK/KLA) perustettiin 1982 ja se laajeni merkittävästi vuosina 1997–1999. UÇK:ssa oli ulkomaisia taistelijoita Kroatiasta, Bosniasta ja Yhdysvaltain albaanien joukosta sekä myös Afganistanista, Pakistanista sekä Saudi Arabiasta. UÇK laajensi aluettaan hyökkäämällä serbien sotilaskohteita, poliiseja ja armeijaa vastaan. UÇK pystytti tiesulkuja varmistaen alueensa.

Helmikuussa 1998 Milosevic määräsi sisäministeriön MUP:n kukistamaan UÇK:n. UÇK laajensi aluettaan hyökkäämällä serbien sotilaskohteita, poliiseja ja armeijaa vastaan. UÇK pystytti tiesulkuja varmistaen alueensa.Maaliskuussa 1998 kapina oli laajimmillaan ja UÇK valtasi jopa neljänneksen Kosovosta. Kosovossa noudatettiin Bosniasta opittua metodia – uhriluvut monikymmenkertaisiksi ja lavastettuja puhdistuksia ( ks esim High pressure to fabricate Racak reports ja 10th anniversary of Nato’s attack on Serbia) ). Pommitusten alettua 1999 Kosovon albaanit pakenivat sodan, pommitusten tai paramilitaarien serbijoukkojen takia (vain viimemainittua on pidetty yleisesti esillä) ja serbit pakenivat peläten albaanien terroria 1999 ja 2004. Olennaista on että albaanit palasivat mutta huolimatta kv. yhteisön läsnäolosta serbit eivät ole palanneet kahdeksan vuoden aikana jonka seurauksena suurin Balkanin pakolaisongelma on Serbiassa. Kosovon nykyisyydesta ks esim Kosovo: Two years of Pseudo-state )
Balkanilla on monia tarinoita etnisistä puhdistuksista eri ajoilta. 1990-luvun läntinen valtavirtamedia on lähinnä kuvannut serbit sotarikollisina, jotka vallanhimossaan pyrkivät naapurialueidensa etniseen puhdistukseen. Tämä yksipuolinen tarkoitushakuinen ja propagandistinen kuva on vasta viime vuosina alkanut hiljalleen murentua kun virallisia tutkimusraportteja vuotaa julkisuuteen, kuvamanipulaatiot alkavat paljastua ja kun propakandavyörytyksen tarkoitusperät alkavat selvitä.

Vetoomus eurooppalaisten ihmisten puolesta

Avainsanat: ,
Luokassa: Balkan, EU — AriRusila @ 15:28 Tiistaina, Lokakuun 11. 2011

Pääblogissani olen toivomuksesta julkaissut Mikis Theodorakis’in and Manolis Glezos’in yleisen vetoomuksen eurooppalaisille liittyen talouskriisin varjolla saapuneen taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen uhan kohtaamiseen. Mielestäni heidän kirjoituksensa on paitsi vetoomus myös hyvin osuva kuvaus ja analyysi ongelmakentän syvällisemmästä puolesta.

Suosittelen luettavaksi ja jopa korjaustoimien aktivoimiseksi

FW: Common Appeal for the Rescue of the Peoples of Europe

Common Appeal for the Rescue of the Peoples of Europe

65 years after the defeat of nazism and fascism, European people are today confronting a dramatic threat, this time not military, but a financial, social and political one.

A new “Empire of Money” has been systematically attacking one European country after another in the last 18 months, without facing any substancial resistance.

European governments not only fail to organize a collective defense of European people against the markets, but, instead, try to “calm” the markets by imposing policies that remind us of the way governments tried to confront nazism in the ’30s. They organize “debt wars” between the peoples of Europe, just like when they were driven from the belle époque to World War 1.

The offensive of the markets initiated a war against Greece, an EU member-state, whose people have played a decisive role in the resistance against barbarity and the liberation of Europe in World War 2. In the beginning, this war was a communicative war, which reminded us of the campaigns against hostile, outcast countries, like Iraq or Yugoslavia. This campaign presented Greece as a country of lazy and corrupted citizens, while attempting to blame the “PIIGS” of Europe and not the international banks for the debt crisis.

Shortly, this offensive evolved into a financial one, which caused the submission of Greece under a status of limited sovereignty and the intervention of the IMF to the internal affairs of the Eurozone.

When they got what they wanted from Greece, the markets targeted the other, smaller or larger countries of the European periphery. The aim is one and common in all cases: The full guarantee of the interests of the banks against the states, the demolition of the European welfare state, which has been a cornerstone of European democracy and culture, the demolition of European states and the submission of the remaining state structures to the new “International of Money”.

The EU, which was presented to its peoples as a means for collective progress and democracy, tends to become the means for terminating prosperity and democracy. It was introduced as a means of resistance to globalization, but the markets wish it to be an instrument of this globalization.

It was introduced to German and other European peoples as a means of peaceful increase of their power and prosperity, but the way that all peoples are abandoned to be the pray of financial markets, destroys the image of Europe and turns the markets into actors of a new financial totalitarianism, into the new bosses of Europe.

We are facing the danger of repeating the financial equivalent of World War 1 and World War 2 in our continent and be dissolved into chaos and decomposition, in favor of an international Empire of Money and Weapons, in the economic epicentre of which lies the power of the markets.

The peoples of Europe and the world are facing a historically unprecedented concentration of financial but also political and media power by the international financial capital, ie by a handful of financial institutes, rating agencies and a political and media class redeemed by them, with more centers outside, than inside Europe. These are the markets that attack today in one European country after another, using the leverage of debt to demolish the European welfare state and democracy.

The “Empire of Money” now requires a fast, violent, brutal transformation of a Eurozone country, Greece, into a country of the third world, with a so-called program of rescue“, in fact therescue” of banks who lent the country. In Greece, the alliance of banks and the political leaderships imposed -through the EU, the ECB and the IMF- a program that equals to to “economic and social murder” of the country and its democracy, and organizes the looting of the country before the bankruptcy to which it leads, wishing to make it the scapegoat of the global financial crisis and use it as a “paradigm” to terrorize all European peoples.

The policy that is currently conducted in Greece and attempts to spread, is the same applied in Pinochet’s Chile, Yeltsin’s Russia or Argentina and will have the same results, if not discontinued immediately. As a result of a program that supposedly intended to help the country, Greece is now on the verge of economic and social disaster; it is used as a guinea pig to study people’s reactions to social Darwinism and terrify the entire European Union, with what can happen to one of its members.

The markets may also be pushing and using the leadership of Germany in actions of destruction of the European Union. But it constitutes an act of extreme political and historical blindness for the dominant forces of the EU and first of all, for Germany, to think that there can be any project of European integration or even simple cooperation, on the ruins of one or more members of the Eurozone.


The planned demolition of major,
globally significant political and social achievements of the European peoples, can not establish any kind of European Union. It will lead to chaos and disintegration and it will promote the emergence of fascist solutions in our continent.

In 2008 private banking giants of Wall Street forced the states and state banks to bail them out of the crisis they themselves created, by paying with the taxpayers’ money the cost of their enormous fraud, such as mortgages, but also the operational cost of an unregulated casino-capitalism, imposed in the last twenty years. They turned their own crisis into a public debt crisis.


Now
they are using the crisis and debt, which they themselves created, to deprive the states and the citizens of the few powers they still hold.

This is one part of the debt crisis. The other is that financial capital, together with the political forces supporting it globally, imposed an agenda of neoliberal globalization, which inevitably leads to the relocation of production outside Europe and the downward convergence of social and ecological standards of Europe with those of the Third World. For many years they hid this process behind loans, but now they use the loans to complete it.

The “International of Money”, that wishes to eliminate any notion of state in Europe, threatens Greece today, Italy or Portugal tomorrow; it encourages the confrontation among European peoples and puts the European Union before the dilemma whether to transform into a dictatorship of the markets or to dissolve. It aims at making Europe and the world to regress in a state like the one before 1945, or even before the French Revolution and the Enlightenment.

In ancient times, the abolition, by Solon, of the debts which forced the poor to be slaves of the rich, the so-called Seisachtheia reform, laid the foundations for the birth, in ancient Greece, of the ideas of democracy, citizenship, politcs and Europe, the foundations of European and world culture.


Struggling against the class of wealth, the citizens of Athens led the way in the constitution of Pericles and the political philosophy of Protagoras, who declared that “Man is the measure above all money”.

Today, the wealthy classes are attempting to avenge ths spirit of man: “The markets are the measure above all men” is the motto that our political leaderships willingly embrace, in alliance with the devil of money, as Faust did.

A handful of international banks, rating agencies, investment funds, a global concentration of financial capital without historical precedent, claims power in Europe and the world and prepares to abolish the states and our democracy, using the weapon of debt to enslave the peoples of Europe, putting in place of the incomplete democracy we have, the dictatorship of Money and Banks; the power of a totalitarian empire of globalization, the political center of which is outside continental Europe, despite the presence of powerful European banks at the heart of the empire.

They started from Greece, using it as a guinea pig, to move then to the other countries of the European periphery, and gradually to the center. The hope of some European countries to eventually escape, just proves that today’s European leaders face the threat of a new “financial fascism”, not better than the way they faced the threat of Hitler during the inter-war period.


It is not by accident that a big part of the media controlled by bankers chose to attack against the European periphery, by naming these countries as “pigs”, and also turned to a contemptuous, sadistic, racist campaign of the media they own, not only against the Greeks, but against the ancient Greek heritage and the ancient Greek civilization. This choice shows the deeper, underlying goals of the ideology and the values of financial capital, which promotes capitalism of destruction.

The attempt of a part of the German media to humiliate symbols such as the Acropolis or the Venus de Milo, monuments which were respected even by Hitler’s officers, is nothing but an expression of the deep disdain of bankers, who control these media, not so much against the Greeks, but mainly against the ideas of freedom and democracy, which were born in this country.

The financial monster produced four decades of tax exemption for the capital, all kinds of “market liberalization”, widespread deregulation, abolition of all barriers to the flows of capital and commodities, constant attacks against the state, massive acquisition of political parties and media, ownership of the global surplus from a handful of vampire-banks of Wall Street. Now, this monster, a true “state behind the States”, is revealed claiming the completion of the financial and political “permanent coup d’ etat“, carried out for over than four decades.

Facing this attack, the political forces of the European right-wing and social democracy seem compromised after decades of “entryism” by financial capital, the most important centers of which are non-European. On the other hand, trade-unions and social movements are still not strong enough to block this attack decisively, like they repeatedly did in the past. The new financial totalitarianism seeks to take advantage of this situation, in order to impose finite, irreversible conditions across Europe.

There is an urgent need for an immediate, cross-border coordination of action by intellectuals, people of the arts and literature, spontaneous movements, social forces and personalities who comprehend the importance of the stakes; we need to create a powerful front of resistance against the advancing “totalitarian empire of globalization”, before it is too late.

Europe can survive only if we promote a united response against the markets, a challenge bigger than theirs, a new European «New Deal».

- We must immediately stop the attack against Greece and other countries of the EU periphery; we must stop the irresponsible and criminal policy of austerity and privatization, which leads directly to a crisis deeper than the one of 1929.

- Public debts must be radically restructured across the Eurozone, particularly on the expense of the private banking giants. Banks must be recontrolled and the financing of European economy must be under national and European social control. It is not possible to let the financial keys of Europe in the hands of banks like Goldman Sachs, JP Morgan, UBS, the Deutsche Bank etc. We must ban the uncontrolled financial derivatives, which are the spearhead of the destructive financial capitalism, and create real economic development, instead of speculative profits.

- The present architecture, based on the Maastricht Treaty and the WTO rules, has established a debt production machine in Europe. We need a radical change of all Treaties, the submission of the ECB under political control by the European peoples, a “golden rule” for minimum social, fiscal, environmental standards in Europe. We urgently need a change of paradigm; a return to the stimulation of growth through the stimulation of demand, via new European investment programs, a new regulation, taxation and control of international capital and commodities flows; a new form of smart and reasonable protectionism in an independent Europe, which will be the protagonist in the fight for a multipolar, democratic, ecological, social planet.

We appeal to the forces and individuals who share these ideas, to converge into a broad, European front of action as soon as possible; to produce a European transitional program, to coordinate our international action, so as to mobilize the forces of the popular movement, to reverse the current balance of power and overthrow the current historically irresponsible leaderships of our countries, in order to save our people and our societies before it is too late for Europe.

Athens, October 2011

Mikis Theodorakis

Manolis Glezos

Srebrenicasta viimeinkin kriittinen dokumentti

Avainsanat: , , , ,
Luokassa: Balkan — AriRusila @ 0:26 Keskiviikkona, Syyskuun 28. 2011

Lopultakin puolentoista vuosikymmenen jälkeen on valmistunut kriittinen dokumenttifilmi Srebrenican tragediasta Bosnian sodan aikana. Norjalaisdokumentti - Srebrenica: A Town Betrayed - haastaa aiemmin varsinkin läntisen valtavirtamedian luoman musta-valkoisen kuvan tapahtumista joissa verenhimoiset serbit tappoivat 8.000 viatonta muslimisiviiliä parin päivän aikana. Filmi tuo esiin kuinka muslimijohto jo yli vuosi ennen tragediaa ryhtyi suunnitteleen joukkojensa osittaista uhrausta ja ansaa serbeille Naton ilmaiskujen käynnistämiseksi, myös aiemmin sivuutettu pari vuotta jatkunut muslimiprikaatin raakalaismainen toiminta serbisiviilien teurastajana tulee esiin ja samalla 28. muslimidivisioonan epätoivoinen pakoyritys Srebrenicasta selittää pääosan sittemmin Srebrenican uhreiksi nimetyistä.

Most of the Muslims from Srebrenica were killed while their forces (28th Muslim Division cca 8,000 men) tried to brake-trough from Srebrenica trough 40 miles of Serb-held territory to Muslim-held territory.

Most of the Muslims from Srebrenica were killed while their forces (28th Muslim Division cca 8,000 men) tried to brake-trough from Srebrenica trough 40 miles of Serb-held territory to Muslim-held territory.

Olen itse aiemmin käsitellyt artikkelissani Srebrenica again – Hoax or Massacre? Tapahtumiin liittyvää mediamanipulointia ja numeropeliä. Itse filmistä, sen pohjoismaissa saamista reaktioista ja Srebrenican tragediaa valottavista dokumenteista laajemmin pääblogini artikkelissa

Srebrenica: A Town Betrayed” – Finally a Critical Documentary about Srebrenica Tragedy

Monikansallisuuden utopia pitkittää Balkanin pakolaisongelmaa

Avainsanat: , , , , , , , , ,
Luokassa: Balkan — AriRusila @ 3:02 Maanantaina, Kesäkuun 27. 2011

Maailman pakolaispäivän ja oman 60. merkkivuotensa kunniaksi YK:n pakolaisvirasto (UNHCR) on jälleen julkistanut tilastonsa ajankohtaisesta tilanteesta. Eurooppalaisittain ehkä yllättävintä on, että maanosan suurimmasta sisäisen pakolaisuuden ongelmasta Balkanin sotien seurauksena kärsii Serbia. Yllättävää siksi, että EU ja muu kansainvälinen yhteisö on tälle suhteellisen pienelle alueelle investoinut kymmeniä miljardeja euroja turvallisuuden ja monikansallisen ja -kulttuurisen siviiliyhteiskunnan rakentamiseen. Tuloksena on kuitenkin 10-15 vuoden ponnistelujen jälkeen yksikulttuurinen näennäisvaltio Kosovo, jyrkän nationalistinen seuraava EU-jäsen Kroatia, jyrkentyneet etniset rajat kehittänyt keinotekoinen liittovaltio Bosnia-Herzegovina ja osin menneisyyden ongelmien kanssa kamppaileva Serbia.

YK:n pakolaisviraston viimeisen juuri julkaistun raportin ( UNHCR Global Trends 2010 ) mukaan lähes 44 miljoonaa ihmistä elää pakolaisina. Pakistan, Iran ja Syria omaavat maailamn mittakaavassa suurimmat pakolaisväestöt lukujen ollessa vastaavasti 1.9 miljoonaa, 1.07 miljoonaa ja 1.005 miljoonaa. Eurooppalaisittain erityisesti sisäinen pakolaisuus on keskittynyt Serbiaa, jossa – Kosovon protektoraatti mukaanlukien – lasketaan olevan yli 310.000 pakolaista; näistä noin 10 % asuu Kosovossa. Serbian pakolaiset (noin 65.000) ovat tulleet lähinnä Kroatiasta ja Bosnia-Herzegovinasta, noin 210.000 sisäistä pakolaista (ns. IDP:t) ovat kotoisin Kosovosta. Kosovossa puolestaan noin 20.000 serbiä elää sisäisinä pakolaisina provinssin vielä serbien hallussa olevissa kunnissa tai kansainvälisten joukkojen turvaamissa enklaaveissa.

Pakolaisten tilanne on heikko. Osa heistä elää yhä pakolaiskeskuksissa, osa on löytänyt heikkotasoista tilapäismajoitusta ja osa elää laittomissa tilapäisasutuksissa ilman sähköä tai vettä. Yli viidennes elää köyhyysrajan alapuolella. Koska EU:n ylevät monikansallisuus/-kulttuurisuus ihanteet eivät näytä toteutuvan eikä turvallisuustilanne rohkaise paluumuuttoon entisille asuinsijoille, on kestävämpi ratkaisu löydettävissä vain pakolaiset vastaanottaneessa maassa toteutettavasta kotouttamisohjelmasta, joilla elinoloja parannetaan. Serbian osalta kaikkein hädänalaisimpien osalta edes minimaalisten perustarpeiden tyydyttämisen on arvioitu maksavan 300-350 miljoonaa euroa. UNHCR on budjetoinut Serbiaa varten vuodelle 2011 USD 42.2 miljoonaa, josta Kosovossa käytettäväksi 14.4 miljoonaa. (Lähteet: B92.net ja UNHCR )

Balkanin sodat aiheuttivat paljon nykyistä mittavamman pakolaisongelman. Sotien jälkeen kroaatit palasivat asuinsijoilleen itsenäistyneessä maassaan; Bosnia puolestaan jaettiin Daytonissa etnisten rajalinjojen mukaan; albaanit palasivat tai palautettiin kansainvälisenä protektoraattina olevaan Kosovoon. Länsimaiden valittua 90-luvulla puolensa nähtiin poliittisesti tarkoituksenmukaisena demonisoida serbit kaiken pahan alkulähteenä. Nyt olisi mielestäni aika todeta monikansallisen ihanteen toteutuksen hitaus tai pikemminkin kariutuminen, tunnistaa sotien todelliset uhrit ja osallistua heidän tilanteensa parantamiseen Serbiassa.

* * * * *

Eräitä aihepiiriä taustoittavia artikkeleitani:

Pakolaisongelma Euroopankin sisällä

Avainsanat: , , ,
Luokassa: Balkan — AriRusila @ 20:45 Torstaina, Kesäkuun 9. 2011

Pakolaisuudesta puhuttaessa ensimmäinen mielikuva saattaa olla kiintiö- ym pakolaiset kaukaissa maissa tai tällä hetkellä Arabikadun tapahtumien seurauksena. Pakolaisongelma on kuitenkin lähempänä kuin yleisesti kuvitellaan sillä Jugoslavian hajoamissotien jälkeen länsi-Balkan kärsii yhä vieläkin merkittävästä pakolaismäärästä.

Bosnian osalta yli miljoona ihmistä eri etnisistä ryhmistä pakeni kotiseuduiltaan 1991-95 ja runsaan kymmenen vuoden jälkeen n. 600.000 oli palannut. Kroatiassa 1991-95 220.000 kroaattia ja liki 300.000 serbiä pakeni asuinsijoiltaan; kroaatit ovat sittemmin palanneet, serbit eivät. Serbian osalta pakolaisongelma syntyi kun itä-Kroatia ja Kroatian Krajinan alue puhdistettiin serbeistä, sisäinen pakolaisuus puolestaan albaanien karkoitettua liki 200.000 serbiä ja romania Kosovosta. Kosovossa Nato-pommitusten aikana yli 700.000 albaania pakeni ulkomaille mutta pääosa palasi takaisin heti pommitusten jälkeen. Serbit eivät palanneet. Makedoniassa makadonialaisten ja albaanien välisien levottomuuksien aikana 2001 tuli noin 171.000 pakolaista, levottomuuksien jälkeen 99 % palasi.

Tilastoja ja taustoja tarkemmin UNHCR:n raportissa “Internal Displacement in Europe and Central Asia” sekä kirjoituksessani Forgotten Refugees – West Balkans

Nähdäkseni pakolaisongelma on suurin Serbiassa jossa toistakymmentä vuotta sotien jälkeen yhä on liki 350.000 pakolaista eikä ole nähtävissä mitään merkkejä siitä, että nämä olisivat aikeissa palata asuinsijoilleen. Mielestäni UNHCR:n ja EU:n tulisi toteuttaa maassa vastaava asutusohjelma kuin Kosovo osin yritettiin ja toteutettiin. Paluut 10-20 vuoden jälkeen eivät mielestäni ole realistisia ja sama nähdäkseni koskee myös lähi-idässä palestiinalaisia jotka puhuvat pakolaisuudesta yli 60 vuotta sitä koskervien tapahtumien jälkeen.

Seuraavat »
 

Mainos