Ari Rusilan BalkanBlog

Irakin vaalien osalta YK:n turvaneuvosto ehätti lausumaan vaalien vahvistavan kansallista yhtenäisyyttä, monet länsimaat ja EU ovat ylistäneet demokraattista kehitystä. Itse näen tilanteen hieman eri tavalla ja jopa päinvastaisena.

Demokratia sinänsä oli vaaleissa vähemmistöroolissa. Keskeisin kysymys sen sijaan mielestäni oli öljy- ja kaasutulojen jakokysymys keskushallinnon ja alueiden välillä. Ennen vaaleja Bagdad tulikin jo alueita vastaan lupaamalla 0.5-1 taalaa barrelilta kuvernööreille. Vaalit vahvistivat eri etnis-uskonnollisia ryhmiä, heimojohtajat saivat muodollisen valtuututuksensa, saavat öljytuloista suuremman osan käyttöönsä ja voivat johdattaa maan hajoamiseen autonomisiin alueisiin sekä löyhään liittovaltiomuodostelmaan.

Vaalien taustoista ja myöhemmin tuloksista löytyy tietoa seuraavasta Alsumaria Iraqi Satellite TV networkin linkistä joka käsittää interaktiivisen kartan aluekuvauksineen, koalitioineen ja paikkajakautumineen.

Vaaleja edelsi poliittinen peli, jossa aiempia Baath -puolueen jäseniä yritettiin sulkea pois äänestyslistoilta. Ääniä myös surutta ostettiin jopa tukussa ja muutoinkin vaalitarkkailijoilla saattaisi olla huomautettavaa. Väkivalta vaalipäivänä rajoittui noin 40 kuolleeseen, joka maan mittasuhteet huomioonottaen mielestäni on suhteellisen vähän. Äänestysaktiivisuuskin oli hyvä. Itse tiivistäisin Irakin vaalit ja niiden vaikutukset seuraavasti:

• Vaalit osoittivat hienoista tendenssiä kohden demokratiaa erityisesti verrattaessa käytännettä moniin länsivaltojen tukemiin liitolaisiin arabimaissa.
  

• Irakin öljykenttien menestyksellinen lisensiointi toi alalle useita voittajia Gazpromista Shelliin. Tämä muodostaa hyvän pohjan kestävälle taloudelliselle kehitykselle

• Maan etnis-uskonnollisten identiteettien merkitys korostuu Irakin kansallinen identiteetin kustannuksella
  

• Valloittajien rooli vaikuttamisessa Irakin yhteiskuntaan on vähenemässä ja kansalaiset tai pikemminkin heimopäälliköt ottavat vastuuta omista asioistaan; tuloksena todennäköisesti alueen vakauden lisääntyminen

Kun kukaan ei todennäköisesti saa enemmistöä parlamenttiin ovat kurdit kuninkaantekijöitä; heillä puolestaan on yhteisiä intressejä Basran Shiiojen keskuudessa - molemmilla kun on öljyä mittavasti.

Uskoisinkin Irakin etenevän Bosnian malliin eli jakaantuvan Kurdistaniin, Shiastaniin ja Sunnistaniin, jotka voivat muodostaa enemmän tai vähemmän kiinteän federaation tai jopa konfederaation. Alueen vakauden kannalta tämä ei välttämättä ole kovin huono vaihtoehto.

Aiheesta hieman pitempään kirjoituksessani “Election Bazaar in Iraq ongoing”

Koska kirjoituksillani voin käsitellä vain häviävän pientä osaa minua kiinnostavista teemoista olen paremman kattavuuden turvaamiseksi käynnistänyt uuden uutisportaalin “Ari Rusila’s Conflicts” joka on ladattu multimediasisällöllä yli 2500 uutislähteestä ja blogista hyödyntäen sekä itseäni että mahdollisia tämän blogin lukijoita.

Portaalin teemat vastaavat pääblogini “AriRusila’s BalkanBlog” aiheita ollen seuraavat:

• Editorials (sisältäen artikkelini BalkanBlog’ssa)
• Balkans
• Caucasus
• Serbia
• Bosnia-Herzegovina
• Iran
• Crisis management
• Military-Industrial Complex
  
• Terrorism
• Afghanistan War
• Palestine-Israel Conflict
• Oil & Gas
  

Ari Rusila’s Conflicts -uutisportaali osoitteessa http://conflicts.newscred.com/

Viime viikkoina aseellisen konfliktin uhka Irania vastaan vaikuttaa pienentyneen. Ensinnäkin viime neuvotteluissa saatiin aikaan lievää kehitystä ja jopa vuoropuhelua Yhdysvaltain ja Iranin kesken, toisekseen presidentti Obaman saama Nobelpalkinto tehnee vaikeaksi Iranin pommittamisen palkinnon jälkimainingeissa. Julkisuudessa pienemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt pari seikkaa, jotka nostavat mahdollisen konfliktin panokset kertaluokkaa suuremmiksi.

Mielestäni Iranin kysymys omaa potentiaalia laukaista laajan kansainvälisen selkkauksen (suomalaissynonyymi esim kolmannelle maailmansodalle). Yksi syy on venäläistiedemiesten virallinen tai epävirallinen työskentely Iranin ydinaseohjelman kehittämiseksi ei siis vain ydinenergian siviilikäytön edistämiseksi. Israelin pääministeri lensi Venäjälle viemään listan venäläistiedemiehistä aseohjelman piirissä ilmaisten näin lännen olevan asioista perillä Venäjän saamiseksi rintamaan ennen viimeistä neuvottelukierrosta.

Venäläisten ansiosta YK ilmeisesti salaisessa muistiossaan on joutunut uudelleenarvioimaan Iranin kyvyn valmistaa ydinase, aikaskenaariot on nyt reivattu nopeammiksi ja USAn paine tehdä pikaisia päätöksiä on kasvanut. Kuitenkin mikäli Israel nyt päätyy USAn tuella pommittamaan aseohjelman laitokset maantasalle ei kriisi rajoitu vain mainittuihin maihin vaan mm. Venäjän roolin ansiosta paljon laajemmin.

Asia erikseen sitten on miksi Iranin pommitus ylipäänsä olisi hyväksyttävää eihän Pakistania, Intiaa, Israelia tai Pohjois-Koreaakaan ole pommitettu vaikka ydinaseita on kehitelty ja valmistettu ja ylipäänsä miksi joku maa on oikeutetumpi ydinaseeseen kuin joku toinen.

Iraniin liittyviä artikkeleitani:

• Iran – Revolution postponed

• Iran – no Revolution but potential for change anyway

• Iran – Twitter - Revolution

Iranin vaalituloksen ääripäät antaisivat olettaa, että kyse on joko massiivisesta huijauksesta tai massiivisesta disinformaation levityksestä. Ahmadinejad’in osalta virallinen tulos omaa jossain määrin pohjaa sillä, että puhelingallupit viikkoa ennen vaaleja 30 provinssissa antoivat hänelle 2-1 johdon ja edelleen hänen ääniosuutensa nyt oli lähellä toisen kierroksen tuloksia 2005 vaaleissa.

Toisaalta ns. vuodetut tulokset antavat täysin eri kuvan suosiosta.  Niiden mukaan - en ole saanut varmistuksia mistään luotettavasta lähteestä - vaaleissa kävi näin:

Total Eligible Voters: 49,322,412 with results as follows:

• Moussavi: 19,075,623;
  
• Karrobi: 13,387,104;
• Ahmadinejad: 5, 698,417;
• Rezaii: 3,754,218.

Minulla ei ole aavistustakaan vaalituloksen luotettavuudetsta. Karkeasti arvioisin kuitenkin, että maaseudulla Ahmadinejadilla todennäköisesti on myös aitoa kannatusta.  Samalla kuitenkin urbaanin nuorison liikehdinnän laajuus antaa ymmärtää ns. opposition omaavan paljon virallisia ja etukäteisarvioita suuremman kannatuksen.

Jotain on nyt muuttumassa Iranissa, urbaani nuoriso näyttää haluavan “maallistuneempaa” edustuksellista demokratiaa ei-valittujen uskonnollisten valtioinstituutioiden vallan sijaan.  Iranin ikärakenteen ollessa nyt huomattavan painottunut nuorempiin ikäluokkiin on arvioitavissa muutoksen olevan vääjäämätön.  Kun lisäksi viime tietojen mukaan (opiskelija)nuorison protestiin on liittynyt myös muita kansanosia alkaa tarvittava kriittinen massa olla koossa.

Vallanvaihto on siis mielestäni tulossa vaikkakin aikataulu on avoin. Iranin nykyjohdon jyrkät kannat ovat olleet odotettuja - heikkoutta ei saa näyttää; kansalaisvapauksien rajoitukset ja (para)militaarit vastatoimet ovat vain hätäreaktio muodostamatta pohjaa millekään pysyväisemmälle ratkaisulle.

Vanha järjestys on kuitenkin murenemassa jo sisältäkin päin. Oleellinen kysymys on pystyykö Iranin nykyjohto kanavoimaan ja suodattamaan protestin hallitusti säilyttäen edes osan vanhaa valtaansa vai tapahtuuko muutos jo lähivuosien aikana kaduilta käsin.

Aiheesta enemmän kirjoituksessani “Iran-Twitter-Revolution“!

Iranin valtajärjestelmän poikketessa melkoisesti ns. läntisten demokratioiden käytänteistä liitän tähän taustaksi melko havainnollisen kuvauksen asiasta:

Iranin valtajärjestelmä