Ari Rusilan BalkanBlog

Suomen tiedotusvälineissä jäi melko vähäiselle huomiolle Kroatian väistyvän presidentin - Stjepan Mesic’n - kannanotto 20.1.2010 Bosnia-Herzegovinan tilanteeseen. Bosnia-Herzegovinan toisen entiteetin - Serbitasavallan - pääministeri Milorad Dodik on suunnittelemassa kansanäänestystä tasavallan irrottamiseksi itsenäiseksi valtioksi.

Stjepan Mesic kertoi Kroatian medialle seuraavaa:

“If Milorad Dodik scheduled a referendum for secession of Republika Srpska from Bosnia and if I were the president…I would send the army,” Mesic said during an informal meeting with journalists, Novi List reported. He added he would ‘break the Bosnian Serb region in half’.

On melkoisen raflaavaa, että v. 2009 Natoon liittyneen ja pikapuoliin seuraavaksi EU jäsenmaaksi astuvan valtion päämies uhkaa hyökätä asevoimin naapurivaltioon kenenkään kutsumatta, tehdä mieleisiään aluejärjestelyjä ja vielä vaikuttaakseen demokraattiseen äänestysmenettelyyn.

Olen aiemmin todennut Bosnian olevan hajoamistilassa (taustoja artikkelissa “Bosnia Collapsing?” ). Koko (näennäis)valtiohan on Daytonin rauhansopimuksen pohjalta luotu keinotekoinen rakennelma, jota kansainvälinen yhteisö on nyt väkinäisesti pitänyt pystyssä liki 15 vuotta. Valtio koostuu kahdesta entiteetistä: Serbitasavallasta ja bosniakkien ja kroaattien muodostamasta federaatiosta. Etnisten ristiriitojen yhä vallitessa erityisesti Serbitasavalta haluaan etäisyyttä keskushallintoon kun samalla keskustellaan myös kansainvälisen “kenraalikuvernöörin” toimiston lakkautuksesta ja valtion itsenäisestä elämästä.

Serbitasavallan ja myös Serbian johto ovat luonnollisesti tuominneet naapuripresidentin sotakiihkoilun. Merkittävämpää on, että Mesic’n noin kuukauden kuluttua korvaava uusi presidentti – Ivo Josipovic – kielsi uskovansa sotilaallisiin ratkaisuihin todeten Voice of America’lle

“Problems must always be solved through negotiations and with the agreement of all interested parties,”.

Tulevan presidentin lausunto on hyvin linjassa hänestä saamani myönteisen kuvan kanssa ja Balkanin edes hataran vakauden säilyttämiseksi hän toivottavasti säilyttää linjansa nationalistien paineissa. (Arvioni Kroatian uudesta presidentistä “Croatians voted for Change”)

Viime viikonloppuna Kroatia sai uuden presidentin tilanteessa, jossa maa on aloittamassa finaalikierroksensa EU jäsenyyteen. Valittu sosialidemokraatti Ivo Josipovic – juristi ja klassisen musiikin säveltäjä - on jo aloittanut muutoksen etsimällä liennytystä naapureihinsa. Sekä Kroatia että Serbia ovat haastaneet toisensa kansainväliseen oikeuteen -90-luvun kansanmurhista. Nyt tuleva presidentti on jo ehättänyt ehdottamaan oikeudenkäynneistä luopumista ja asioiden selvittelyä suorin keskusteluin. Kannatettava periaate muutoinkin mielestäni.

Yksi oikeusjuttu on vielä EU jäsenyyden tiellä. ICTY nimittäin haluaisi saada käsiinsä Kroatian armeijan dokumentteja koskien erityisesti operaatio Stormiin liittyviä sotarikoksia. Kyseessähän oli kroaattien toteuttama n. 200 000 serbin etninen puhdistus Krajinan alueelta. Olenpa muuten tavannut viimeksi viime kesänä näitä pakolaisia Belgradissa eli lähes 15 vuotta mennyt eikä paluusta tietoakaan. (Lisää aiheesta esim. Artikkeli “Operation Storm – forgotten pogrom”- mikäli linkki ei aukea niin artikkeli löytyy pääsivun - Ari Rusila’s BalkanBlog - elokuun 2008 arkiston kautta.)

Kroatian EU-myönteisen presidentin valintaan liittyy myös siinä mielessä ironiaa, että länsi-Balkanin asukkaista galluppien mukaan kroaatit ovat EU vastaisimpia ja vain 29 % pitää liittymistä hyvänä asiana. Vielä ironisempaa on, että länsi-Balkanin ihmisistä kroaatit tuntevat olevansa parhaiten informoituja EU:sta. Joka tapauksessa uskon, että hra Josipovic antanee merkittävän panoksen Kroatian sisäisten ja ulkoisten jännitteiden purkamiseen.

Elokuun 4.päivänä 1995 Kroatian armeijan ja Bosnian puolustuskomitean joukot Franjo Tudjmanin komennossa hyökkäsivät johtavien länsivaltojen tuella serbien asuttamalle YK:n suoja-alueelle Krajinan alueella Kroatiassa. Neljännesmiljoonan serbin etniseen puhdistukseen kului vain muutama päivä. Tämä operaatio ”Storm’ina” tunnettu episodi vaikuttaa länsi-Balkanin elämään tänäkin päivänä tuoden samalla yhden vivahteen läntisen valtavirtamedian tarkoitushakuisesti luomaan yksipuoliseen kuvaan alueen tapahtumista.

Ennen operaatiota Krajinan hallintokeskuksen Kninin kaupungin asukkaista 90 % oli serbejä. Vain muutamassa päivässä tiet täyttyivät 250.000 Kroatian serbin pakolaiskolonnista. Kaikki eivät päässeet pakoon ja mm. Dokumentti-informaatiokeskus Veritas’in mukaan 2.000 serbisiviiliä tapettiin näinä päivinä. Kroatian Helsinkikomitea puolestaan arvioi operaatio Storm’in johtaneen 670 serbisiviilin teurastukseen.

Kroatian silloisen presidentti Tudjman’in mukaan operaatio ”Storm” onnistuneesti päätti etnisen puhdistuksen Krajinassa kuvaten myöhemmin Kroatian serbien pogromia Zagrebissa sotilaskoulun avajaisissa 14.12.1998 ylpeästi seuraavin sanoin: ”Olemme täten ratkaisseet serbikysymyksen! (Kroatiassa) ei ole enää 12 % serbejä eikä 9 % jugoslaaveja (lähinnä serbejä jotka väestölaskennoissa ilmoittivat kansalaisuudekseen jugoslaavi), kuten ennen.”

Kaiku natsi-Saksasta

Operaatiota pidettin tärkeänä osana serbikysymyksen lopullista ratkaisua. Ironista näissä sanavalinnoissa on niiden vastaavuus Saksassa toisen maailmansodan aikana käytettyihin koskien juutalaiskysymystä. Mainittuna aikana silloinen Kroatian (natsimielisen nukkehallituksen johtaja) johtaja Ante Pavelic pyrki kehittämään puhdasta Kroatian kansakuntaa mm. Jasenovac’in keskitysleirin avulla, jossa 300.000-700.000 serbiä ja koko joukko juutalaisia tapettiin muutamassa vuodessa.

Mediapeli

Balkanilla on monia tarinoita etnisistä puhdistuksista eri ajoilta. 1990-luvun läntinen valtavirtamedia on lähinnä kuvannut serbit sotarikollisina, jotka vallanhimossaan pyrkivät naapurialueidensa etniseen puhdistukseen. Tämä yksipuolinen tarkoitushakuinen ja propakandistinen kuva on vasta viime vuosina alkanut hiljalleen murentua kun virallisia tutkimusraportteja vuotaa julkisuuteen, kuvamanipulaatiot alkavat paljastua ja kun propakandavyöry-tyksen tarkoitusperät alkavat selvitä.

Mediapeli suosii yksittäisten tapahtumien esiinnostoa. Mielestäni on tärkeää istuttaa yksittäiset otsikot toisaalta historian jatkumoon, kontekstiinsa ja toisaalta niiden suhteeseen poliittisiin tarkoitusperiin, mediapelin propakandavaltteina. Balkanilla tuskin monenkaan päähän yht’äkkiä pälkähti idea lähteä teurastamaan naapureita – alueen on osuvasti kuvattu olevan ”elävää menneisyyttä” (Durham n. 80 vuotta sitten matkakirjassaan). Olennaista mielestäni on iskujen ja vastaiskujen jatkumo kautta vuosien ja vuosisatojen.

Seuraukset

Olen viime vuosina nähnyt Serbiassa pikkukaupunkien hotelleja täynnä pakolaisia Kroatiasta, Bosniasta ja Kosovosta. Samoin olen tavannut Kosovossa Kroatista paenneita serbejä – siis vielä jopa toistakymmentä vuotta etnisten puhdistusten tai kansalaisuusvainojen jälkeen. Tänä päivänä Serbiassa pakolaisten määrä lienee suurimpia Euroopassa (ehkä 5-10 % väestöstä määrittelyistä riippuen).

Yksipuolinen leimaaminen on mielestäni keskeinen syy siihen, että kun muissa länsi-Balkanin maissa kansainvälinen yhteisö on edesauttanut pakolaisten palaamista asuinsijoilleen, serbien osalta tätä apua on käytetty vähintääkin säästeliäästi. Samoin mustavalkoinen syyllistäminen vaikeuttaa paluuta vaikka edellytyksiä sille joskus pyrittäisiinkin luomaan.

Mieelstäni on ihmeellistä, että vielä nykyisessä tiedonvälitysympäristössä median vedätys onnistuu kuten kävi Balkanilla ja myöhemmin Irakissa. Toivon vain, että tutkiva tai vapaa journalismi tekisi työnsä monipuolisessa tiedonvälityksessä Iranin suhteen ettei siellä tapahtuisi pahempia ainakaan kuvan yksipuolisuuden takia.

AriRusila’s Blogarchive